Tämän talven aikana on tullut harjattua kenkiä kerran jos toisenkin. Tänään jäin oikein miettimään, että mitenkäs sen laskisi kuinka monta paria tulee harjattua viikoittain tai vaikka päivittäin... Työpäiväni oli kyllä normaalin touhukas, joten turha kuvitella, että tällaisille pohdinnoille olisi jotenkin aikaa, mutta siinä polvillaan ulkoven välissä kymmenettä Kuoma- paria harjatessa saattaa ajatus lähteä vaeltamaan. Tulin myös tulokseen, että lastenkenkien top 3 näyttää mielestäni seuraavanlaiselta 1. Sorrelin talvipopot 2. Kuomat 3. Huopikkaat. Toisaalta toki on paljon käyttäjästä kiinni mitkä sopivat parhaiten. Toisilla kaikki kengät säilyvät kuivina ja lahjakkaimmat saavat mitkä tahansa kengät "lotomäriksi"...
Tänään pulkkamäessä olin laskenut parin tytön kanssa alas, kun yksi poika tulee kauhean ärjynnän ja heilumisen kanssa alas pulkalla laskien. Hän kauhoo itsensä edelleen ärjyen meidän viereen ja kysyn, että mitäs mitäs? Hän oli kuulema merirosvo ja lapiot olivat airot, Jarrrrrrr! Sitten poika kääntyy pulkassa nenä tulosuuntaan ja alkaa kauhomaan Jarrrr! Mutta eihän se paatti liiku väärinpäin minnekään, Jarrrr! Tilannekomiikkaa parhaimmillaan ja minulla oli hauskaa, tämän työn parhautta, Jarrrr!
Tänä talvena olemma pitäneet ippehistoriani ensimmäiset vanhempainvartit (lue puolituntiset). Nämä ovat tällaisia uusia kokemuksia vaikka työtaivalta ippessä on tullut kerrytettyä jo viisi ja puoli vuotta. Vartit (lue edelleen puolituntiset) ovat olleet avartavia ja mukavia. En voi muuta kuin hehkuttaa, miten mukavia lapsia mukavine vanhempineen meille on suotu!
Vilma tulee takaisin aisaparikseni taas tammikuussa, saas nähdä ja kuulla millaisia kokemuksia ja tarinoita hänellä on jakaa afrikan matkalta. Kolme kuukautta lämpimässä tekee hyvää hipiälle, mutta kolikon toisena puolena lähtökohdat ei paikallisilla lapsilla ole ymmärrykseni mukaan yhtä hyvät kuin meillä. Kuulin juttua, että siellä on keitelty maissipuuroa kolmesti viikossa mikä on ollut monen lapsen ainoa ruoka... Olemme ippessä yrittäneet olla ruokkimatta hukkaa ja aika hyvältä näyttää. Tänään yksi tokaluokkalainen tyttö kysyi, että minne leivät murut voi laittaa? No minä käskin kopauttaa roskikseen ja hän kysyi, että eihän tämä ole nyt hukan ruokkimista? Toivottavasti Vilma on meistä ylpeä ja ennen kaikkea lapset olisivat oppineet, että jos heittää ruokaa roskikseen niin se on sama kuin heittäisi rahaa roskiin.
Asiasta kukkapurkkiin... Muutin tuossa kesällä pieneen omaan (lue pankin) kotiin ja löysin kaikkien tavaroitteni keskeltä kortin, jonka äiti oli joskus kauan sitten lähettänyt. Kortissa oli hyvä ajatus, jota olen siitä lähtien yrittänyt noudattaa tässä kiireisessä ja joskus kovin vaativassa arjessa. Ja ehkä voin sanoa, että ajatuksen takominen päähän on jopa helpottanut arkea ja auttanut pitämään positiivisuuden ilmassa ja lipun korkealla. Jokaisella on oma mantransa ja tämä taitaa olla minun...
" Onnellisuus on pitkälti oman ajattelusi tulosta.
Voit olla onnellinen tai onneton juuri sen mukaan kuinka asioihin suhtaudut."
Huomenna saamme nauttia hyvästä seurasta kera glögin ja piparien,
rentouttavaa ja kiireetöntä joululomaa kaikille, muistetaan elää hetkessä ja olla onnellisia siitä mitä meillä on!
Henna
