Tää joulunaika on jännää

Viimeisiä viedään, kaksi päivää ippeä ja sitten alkaa loma. Kyselin eilen lapsilta mitä on toivottu joululahjaksi. Monen moisia pelejä on löytynyt listalta sekä toivottu myös kausikorttia Hirvensalon laskettelurinteeseen. Mietin vain mahtaako laskettelemaan päästä ollenkaan, kun ei ole lumesta saatika pakkasesti tietoakaan...

Eilen päivittelin tokaluokkalaiselle pojalle arjen kovaa menoa ja meininkiä, johon hän totesi "Tää joulunaika on jännää". Mitenkäs se oli, lasten suusta kuulee totuuden?! :) Toinen mieltä lämmittävä juttu oli, kun ekaluokkalainen poika hönki ikkunaa huuruun ja piirsi minulle siihen sydämen. Näistä jutuista muistaa taas miksi on valinnut tämän työn, kyllä lapset ovat niin mainioita!

Tämän vuoden viimeiseen blogiin ei taida tämän enempää tarinaa löytyä, joten oikein rentouttavaa joulua jokaiselle ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle! Loppuun vastaukset visaisiin kysymyksiin...

Henna

-Missä pidettiin kesäolympialaiset 1952? Helsingissä
-Kuka suomalainen kehonrakentaja on tunnettu myös laulajattarena? Ritva "Kike" Elomaa
-Mistä Maria Kalaniemi on tunnettu? Suomalainen harmonikan soittaja
-Minä vuonna punakeltainen leijonavaakuna otettiin Suomen viralliseksi vaakunaksi? 1917
-Missä on Alvar Aallon suunnitelema kirkkorakennus Lakeuden risti? Seinäjoella
-Mikä liitto perustettiin upseerien kapinasta 1788? Anjalan liitto

kuinka kaveria vingutetaan ja montako päivää on lomaan?

Viime viikot ovat kuluneet hirmuista vauhtia ja joulu on jo melkein oven takana. Tämä on hyvin havaittavissa niin lapsissa kuin aikuisissakin. Meno ja meininki on ollut vauhdikasta ja sääntöjen muistamisessa suuria vaikeuksia... Jäähyllä on istunut vuorollaan lähes jokainen. Kaiken hallitun kaaoksen keskellä on onneksi myös niitä hyviä hetkiäkin! Iltapäiväkerhoomme tuli työharjoitteluun tammikuun loppuun saakka Juha. Lapset ottivat hänet heti omakseen, mihin vaikutti suuresti myös Juhan luonteva oleminen lasten kanssa. Totesimmekin Vilman kanssa, että joillakin vain on luonnostaan oikeanlainen tapa olla lasten kanssa. Molemmat Juhat ovat kysyttyjä kavereita, erityisesti poikien keskuudessa futiksen ja säbän pelaamiseen.

Toinen asia mikä on päällimmäisenä mielessä näin perjantai iltapäivällä on uusi lautapeli. Peli on tarkoitettu +7 vuotiaille, ideana pohjalla on Afrikan tähti, mutta toteutus hiukan erilainen. Suurimman hämmennyksen aiheuttivat kysymykset joihin lapset saatika edes ohjaajat eivät osanneet vastata. Laitan tähän loppuun muutaman kysymyksen ja oikeat vastaukset tulevat seuraavassa blogissa.

-Missä pidettiin kesäolympialaiset 1952?
-Kuka suomalainen kehonrakentaja on tunnettu myös laulajattarena?
-Mistä Maria Kalaniemi on tunnettu?
-Minä vuonna punakeltainen leijonavaakuna otettiin Suomen viralliseksi vaakunaksi?
-Missä on Alvar Aallon suunnitelema kirkkorakennus Lakeuden risti?
-Mikä liitto perustettiin upseerien kapinasta 1788?

Lumista viikonloppua kaikille ja toivottavasti päästään maanantain pulkkamäkeen!
Henna

Ajatuksia kiireen keskeltä

Joulu on jo yllättävän lähellä, vaikkei ehkä ilman perusteella uskoisi. Vaikka lunta ei olla vielä saatukaan, ulkona on viihdytty paljon. Sateettomia ja suhteellisen lämpimiä päiviä on riittänyt. Jouluun on enää kolme viikkoa ja ainakin itse tunnustan laskevani päiviä lomaan. Päivät käyvät vähiin ja samalla alkaa hirvittää tekemättömien töiden määrä. Jostain kumman syystä tuntuu, että ennen vuodenvaihdetta hommat vaan kasaantuu.

Viimeisiin iltsupäiviin on mahtunut energiaa, höpsöttelyä ja sääntöjen kertaamista. Erityisesti mieleen on jäänyt maanantain pikkujoulut vanhemmille. Tunnelma oli ainakin omasta mielestäni mukavan leppoisa. Iloinen yllätys oli suuri osanottajamäärä. Vanhemmilta kerätty palaute sai myös hyvälle mielelle. Tämän viikon aikana ollaan leikitty lasten kanssa ulkoleikkejä. Polttopallo, pullonkaato ja solmu sai lähes kaikki ippeläiset innostumaan. Ensi kerralla vuorossa on ehkä sisäleikkejä.

Osa lapsistakin taitaa olla jo loman tarpeessa. Väsymistä ja sääntöjen unohtelua on sattunut. Välillä ohjaajien hermoja on venytetty pitkällekin. Onneksi kaikkia sääntöjä ei tarvitse muistaa eikä joka päivä voi olla hyvällä tuulella. Ohjaajat muistuttelevat tarvittaessa ja ippessä on myös lupa murjottaa jos siltä tuntuun.

-Vilma

Mainio viikko

Tänään tullessani töihin vastaan käppäili kaksi meidän kakkosluokkalaista poikaa. Kävelytiellä oltiin sokkoa mikä ei nyt ehkä ole paras paikka leikkiä tuota leikkiä. Sokon päädyttyä ojaan vastaan tuli ruusu. Siinä hetken ihmetellessämme tulimme tulokseen, että kyseessä oli muovinen kukka. Pojat eivät halunneet ilahduttaa opettajaa ruusulla, joten minä sain sen. Aika hyvä aloitus perjantain työpäivälle! :)

Koko viikko on mennyt oikein mukavasti, olemme ulkoilleet paljon ja tiistaina pelattiin bingoa yllättävän leppoisissa merkeissä. Keskiviikkona Vilma opasti lapsia itsetuntemuksen maailmaan sunnuntain Lasten oikeuksien päivän varjolla. Aloitimme projektin, jossa jokaisen tuli keksiä itseään kuvaavia positiivia asioita oman etunimen kirjaimista. Tämän lisäksi lapset saivat täyttää Minä tässä Hei! lappusen, jossa jatketaan lauseita itsestään kertoen, kuten Ystäväni- kirjoissa. Tarkoituksena olisi kerätä kansio, jossa olisi kaikkien ippeläisten laput. Nimet positiivisuuksilla laitetaan taas ippen huoneen seinälle.

Loppuun lasten suusta kuultu arvoitus.
Missä valo näkyy parhaiten? -no pimeässä tietenkin (tai auringossa, jos sen sisään pääsisi jotenkin)

Aurinkoa kaikille!
Herkkä
Energinen
Nopea
Naseva
Auttavainen

Onnea joku

Meillä iltapäiväkerhossa on tapana muistaa jokaista synttärisankaria kortilla laulun kera. Maanantaina yksi ohjaajista askarteli synttärikorttia ja itse taisin tehdä isänpäiväkorttia. Eräs tyttö innostui tekemään myös korttia ja tekstiksi tuli "Onnea joku". Kortti viritti keskustelun tyttöjen kesken miten ja kenelle sen voisi antaa. Vaihtoehtona oli mm. antaa se jollekin ohikulkijalle piristämään päivää tai jättää bussipysäkille ja ilahduttaa siihen ensimmäiseksi ehtivää. Idea oli kerrassaan mainio, voisimme ehkä tehdä positiivisuustempauksen ippessä...

Korttien lisäksi olemme tietysti tehneet isänpäivälahjoja. Tarkoituksena oli saada aikaiseksi pullonavaaja puupalikasta, puukon ja hiomapaperin kanssa. Lopputulos oli kirjavampi... Aseita, kalja- ja colapulloja Petri Nygårdin Nostetaan malja -biisillä höystettynä sekä muutama oikea pullonavaaja sydämillä. Aloitimme projektin keskiviikkona ja tekemistä on riittänyt koko viikolle. Tällaisen isomman tekemisen lisäksi koko viikkoon lisätyötä ovat tuoneet kaiken maailman riidat ja erimielisyydet. Jotenkin tuntuu, että niitä on ollut taas vaihteeksi "normaalia enemmän" tällä viikolla. Olemme siis saaneet ohjaajien kanssa kasvattaa taas lehmänhermoja  ja totisesti on tuntenut tehneensä töitä. Kotiin päästyä sohva ja täysi hiljaisuus ovat olleet kaivattua seuraa.

Viikko on ollut kuitenkin kokonaisuudessaan onnistunut ja mukavahan se on, että on tekemistä niin ei käy päivät pitkiksi tai työ tylsäksi! Tänään ahkeroidaan vielä viimeiset lahjat ja kortit valmiiksi ja siirrytään ansaitulle viikonlopulle. Minun isän pullonavaaja ei ehtinyt postiin kortista puhumattakaan, joten täytynee laulaa luikauttaa tai lausua jotain herkkää sunnuntaina puhelimessa. Oikein mukavaa ja antoisaa isänpäivää kaikille iseille!

Henna

Jännitti tulla sisään, kun verhot oli kiinni

Taas on yksi viikko takana ja uusi edessä. Blogin otsikko liittyy perjantain Halloween juhliimme. Olin keinumassa iltapäivästä ekaluokkalaisen tytön kanssa ja mielipidettä juhlista kysellessä hän totesi "Jännitti tulla sisään, kun verhot oli kiinni enkä tiennyt millaista sisällä on" No miltäs siellä näytti? "Ihan hallowiiniltä". Taisimme siis onnistua juhlien järjestelyssä! Päivän ohjelmassa oli kauhuhuonetta, kurpitsan nenän kiinnittämistä ja laulantaa.Välipalapöytä oli mitä hienoin ja tarjolla oli keskisormia, matoisia nakkeja, kuivattuja hämähäkkejä ja rotan aivoja. Juotavaksi sai valita mm. rotan pissaa, myrkkyä tai noidan erikoista. Herkkujen lisäksi lapsilla oli mahdollisuus mennä silmät sidottuina kauhuoneeseen konttaamaan kapea rata läpi, jossa saattoi törmätä noidan lemmikki hämähäkkeihin, piikkityynyyn tai kuulla jättiläisen koputtavan oveen. Radan jälkeen sai halutessaan kätellä kuollutta kolme kertaa...
Meillä oli siis hyvin tavallinen perjantai työpäivä :)

Saa nähdä mitä tämä viikko tuo tullessaan.
Aurinkoista päivää kaikille aamun harmaudesta huolimatta!
Henna

Ristiriitoja, ystävyyttä ja keskisormen heiluttelua

Taas on yhteen ippeviikkoon mahtunut vaikka ja mitä... Kuumimmat aiheet lienevät Playstation 2, leivonta ja majaleikit. Tiistaina oli perinteinen pelipäivä ja koska ikivanha x-boximme sanoi sopimuksen irti piti maanantaina kiiruhtaa pelikauppaan hakemaan uutta laitetta. Olo oli kuin puolukalla olohuoneen nurkassa, en taida kuulua tänne. Selvisin kuitenkin voittajana hyvän asiakaspalvelun ja monien kysymysten avulla :) Tiistaiaamuna koepelasin uuden työntekijämme Juhan kanssa koripallopelin ja siitä en selvinnyt voittajana...

Viime viikolla sain myös todistaa mieltä lämmittävää empatiaa. Pojat rakensivat hirmuisen isoa majaa muutaman kuusen juureen ja keppejä kerättiin ympäri metsää. Yksi poika hukkasi kesken leikkinsä tärkeän asekepin ja oli maansa myynyt. Yritin parhaani mukaan auttaa etsinnöissä, mutta tarkkasilmäisimmiksi osoittautuivat kaksi ippekaveria, jotka löysivät kadonneen aseen. Oli ihana todistaa, että ilkkumisen sijaan osataan myös olla vilpittömästi avuliaita!

Keskiviikkona lapset pääsivät tekemään kaurakeksejä Mervin avustuksella. Yksi tyttö oli ottanut jopa oman essun mukaan, ihanaa omistautumista asialle! Viime viikko oli kokonaisuudessa hyvä viikko, ei kahta samanlaista päivää ja arjen iloja ja kiukun puuskia.

Seuraava kuva liittynee viimeiseen kohtaan blogin otsikossa. Olen huomannut, että välillä lapsukaisilla on vaikeuksia pitää keskisormet alhaalla tai kasvot peruslukemilla. Puhumattakaan, jos joku irvistää niin kuinka voin olla irvistämättä takaisin. Puheenaiheet ja leikit erityisesti pojilla liittyvät usein sotimiseen ja aseisiin, tämä hiejastunee piirroksiin? Olen myös kuullut rehvastelua kuinka kotona pelataan k-18 pelejä. Suosittelenkin tutustumaan elokuvien ja pelien ikärajamäärityksiin valtion elokuvatarkastamon sivuilla osoitteessa www.vet.fi

Näihin kevyisiin ajatelmiin, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Henna

Ängri böördsi sai Possukuninkaalta kruunun ja Munamiehen pomppufiilis

Niin ovat lomat ja vapaat vietetty ja on aika palata arkeen. Viime viikon teksti jäi tekemättä, joten täytynee kirjoittaa tällä viikolla kahteen kertaan... Ennen lomia ippen arjessa pojat ompelivat huopakankaasta Angry birdsejä ja kuuntelimme lasten tuomia levyjä eli pidimme oman levyn levyraadin. Esiintyjiä oli Munamiehestä Soul captain bändiin. "Yllättäen" Munamies keräsi parhaat pisteet ja selvisi voittajaksi. Täytyy nyt myöntää, että kyseinen artisti ei oikein iske ippeohjaajaan, mutta lapset tuntuvat kyllä tykkäävän.

Perjantaina hioimme ja sahailimme vuolukiven palasista kaikenlaisia aseita, kouruja ja aarteita. Kaikki hionnalle omistautuneet, itseni mukaanlukien, olivat valkoisen pölyn peitossa... joten pahoitteluni ylimääräisestä pyykistä! Jos yhtään helpottaa lapsilla oli mukavaa ja saimme aikaiseksi paljon hienoja juttuja. Lapsukaiset olivat koko viime viikon lomallelähtö tunnelmissa ja toivottavasti kaikilla on ollut onnistunut tauko arjen aherruksessa. Saa nähdä kuinka paljon tänään löytyy virtaa näinkin monen vapaapäivän jälkeen...

Tästä linkistä pääsee kuuntelemaan Munamiehen Pomppufiilis kappaleen mikäli joku on jäänyt aiheesta pimentoon... http://www.youtube.com/watch?v=ZHReqKRvonE

Henna

Istu tuohon alas niin jutellaan

Blogin otsikko kertoo paljon tämän viikon tunnelmista. On tullut juteltua niin vanhempien kuin lasten kanssa, hyvistä ja huonoista asioista. Yksi tämä työn parhaimpia puolia on se, että istahtaa lapsen kanssa aloilleen ja kuuntelee viikonlopun touhuista tai juttelee yhdessä kaikesta mahdollisesta mitä mieleen juolahtaa. Hyviksi juttupaikoiksi ovat kehkeytyneet pihan keinut sekä ulko-ovella olevat portaat. Ekaluokkainen poika totesikin maanantaina minulle keinua osoittaen, että "istu tuohon alas niin jutellaan".

Toinen erityisen hyvä hetki oli keskiviikkona, kun pohdimme erään vanhemman kanssa lasten arkea. Kuinka monessa kodissa istutaan enää itsetehdyn päivällisen ääreen yhdessä koko perheen kanssa? Kuinka monen perheen arki on tukkaputkella viilettämistä arkisin ja jopa myös viikonloppuna? Entäs pienen koululaisen arki koulussa ja kavereiden kanssa? Millaisessa sosiaalisten ja ulkoisten paineiden viidakossa he tallustelevat, yrittäen löytää vahvuutta olla hyvä juuri sellaisena kun on?

Näillä mietteillä toivonkin jokaiselle vanhemmalle voimia arjen pyöritykseen sekä yhteistä aikaa perheen kesken. Omalta kohdalta olen aiemminkin tainnut asiaa pohtia tätä asiaa, joten täytynee ippeohjaajana muistaa ja ehtiä istua alas ja jutella, kuulla ja kuunnella lapsia sekä vanhempia. Meillä aikuisilla kun on yhteinen tavoite, taata turvallinen ja hyvä päivä lapselle.

Vauhtia meidän ippen arjesta ei normaalisti puutu ja sekin onkin tainnut tulla jo selväksi näissä blogeissa... Mutta muistan harvinaisen päivän menneeltä viikolta, kun jokainen oli löytänyt mukavaa tekemistä ja leikit sujuivat ilman ristiriitoja. Tuli hassu olo, että mitäs nyt pitäisi tehdä. Täytynee muistuttaa itseään ja työkavereita nauttimaan näistä hetkistä ja unohtamaan pölyjen pyyhkiminen hyllyiltä ja istumaan hetkeksi alas... Vaikka jutustelemaan lapsukaisten kanssa tai lukemaan yhdessä Aku Ankkaa.

Mietteliäisiin tunnelmiin
Henna

Rikospähkinä, piikkipallot ja supliikit sutkautukset

Viime viikko jäi omalta kohdalta ippessä, harvinaista kyllä, vain kaksi päiväiseksi. Kävin alkuviikosta haistelemassa Gdanskin tuulia ja lataamassa akkuja. Matka oli onnistunut kuten latauskin! Torstaina ippeen tullessani toin piikkisiä hierontapalloja ja niiden suosio oli valtava puhumattakaan rentouttavasta vaikutuksesta. Jopa meidän vauhdikkaimmat ja energisimmät lapsukaiset rauhoittuivat pöydän ääreen hierottaviksi. Olen aikanaan saanut pallot siskolta, joten en tiedä mistä moisia ostaa. Saa vinkata mikäli on törmännyt jossain samanlaisiin!

Perjantaista painui mieleen muutamia sutkautuksia. Keskustelimme yhden pojan kanssa Riskospähkinä sarjakuvasta, siitä jota julkaistaan esimerkiksi Seiska- ja muistaakseni Seura- lehdessä. Seuraamme liittyi toinen poika, jolle kyseinen asia ei ollut tuttu. Hän kysyi tarkoitammeko niitä syötäviä keksejä joiden sisästä tulee joku paperilapunen, jossa lukee lause...
Mikäli jonkun kotona, töissä tai kampaajalla pyörii ylimääräisiä roskikseen meneviä Seiskoja/Seuroja, niin saa lahjoittaa ippeen. En kaipaa ippetätien kahvipöytään luettavaa vaan ajattelin tehdä lapsille Rikospähkinä vihkosen, johon voisi koota sarjakuvapulmia ratkaistavaksi.

Perjantaina kuulin myös kommentteja ulkonäöstä ja paras taisi olla kuvaus: "sä näytät ihan yhdeltä meidän koulun opettajalta, paitsi sillä ei ole tuollaista tukkaa, eikä tuollaista nenää eikä hametta..." Jäin miettimään oliko meissä yhtäläistä näköä vai ei?


Piikkipalloja suurempaan suosioon ovat nousseet Angry birdsit. Perjantaina monella lapsella oli mukanaan joko peli tai pehmoversio. Olemme myös metsästäneet värityskuvia aiheesta ja Ville löysikin hyvän sivun, linkki alla http://www.squidoo.com/angry-birds-coloring-page

Tämä viikko pyörähti hyvinkin vauhdikkaasti käyntiin. Yleensä mananataipäivät ovat olleet rauhallisia, sillä lapset tulevat yhdentoista ja kolmen välillä mukavan kokoisissa ryhmissä. Ehdin hehkuttaakin meillä TET-harjoittelussa olevalle pikkusiskolleni, että maanantait ovat leppoisia ja tiistait taas hyvin vauhdikkaita, mutta toisin kävi... Ehkä poikkeus vahvistaa säännön?

Metsästin eilen myös kadonnutta koulureppua. Kaksi tyttöä oli unohtunut leikkimään purolle ja ippeen tullessa ei ollut toisen reppua mukana. Asiaa selvitellessä tultiin tulokseen, että he lähtevät katsomaan löytyykö sitä leikkipaikalta, jos ei, niin on käveltävä takaisin kouluun. Kummastakaan sitä ei löytynyt. Lähdin tarkistamaan vielä kerran puron ympäristöineen ja käppäilin myös koululle ja sieltähän se löytyi. Joten loppu hyvin kaikki hyvin ja aina ei vain voi muistaa tai huomata kaikkea.

Ippeohjaajan päivien sisällöt vaihtevat paljon ja työtä kuvaa todella hyvin lausahdus "ei kahta samanlaista päivää". Saa nähdä mitä tästä tiistaista tulee, toivottavasti päivä on mukava ja poikkeus vahvistaa säännön!

Henna

Osa-aikaohjaajan hajatuksia

Hienoa että Henna on pitänyt ippen blogia pystyssä aktiivisesti. Omien opiskelujen alettua ippessä viettämäni aika on vähentynyt huimasti. Ajatuksien pitäminen alkuviikosta kouluasioissa ja loppuviikosta ippen puolella oli aluksi haastavaa (ja välillä vieläkin). Olen kuitenkin huomannut innostuvani ihan eri tavalla ippen touhuista, lasten jutuista ja puuhailuista koulujaksojen jälkeen. Pinnaa ja motivaatiota tuntuu löytyvän paljon enemmän.

Olen hyvillä mielin voinut keskittyä opiskeluun työn ohessa kun tiedän, että ippessä homma toimii. Henna on hienosti täyttänyt vastuuohjaajan saappaat. Tiistaipäivät tuntuvat kuitenkin olevan erityisen meneviä ja olemme useaan otteeseen jutelleet ohjaajapalaverissa asiasta. Olenkin haastatellut tällä viikolla useampaa mahdollista uutta ohjaajaa. Tänään olisi tarkoitus tehdä haastava valinta. Uuden ohjaajan myötä saamme varmasti uutta ulottuvuutta ohjaajaporukkaamme ja myös ippen toimintaan.

Jotain ihan muuta…

Turun NMKY on järjestänyt jo useampana vuonna nuorille suunnatut skottihenkiset kisailut. Lowland games nimeä kantavat mittelöt järjestetään ensi viikonloppuna NMKY:n leirisaaressa Harvassa. Keskiviikkona pidimme omat ”miniloukkarit” ippessä. Sateinen sää ei haitannut kisoista innostuneita ipanoita. Lajeina oli tukinheitto, köydenvetoa maitokoreilla tasapainoillen sekä alueen valtaus, missä vastustajat piti saada ulos rajatulta alueelta tietenkään toisia satuttamatta. Kisailussa ihan vaan hauskapidon lisäksi tuli huomaamatta liikuttua ja ulkoiltua. Joillekin pettymysten sietäminen on vielä kovin vaikeaa. Leikkimielisen kisailun lomassa tätäkin taitoa tulee harjaannutettua mukavasti.

Sateettomia syyspäiviä toivoen:

Vilma

Hiekkalinna ja mahdoton tiistai sekä Lady Gaga

Teimme maanantaina muutamien lasten kanssa uudesta hiekastamme hienon hiekkalinnan. Linnasta löytyi tornit, pääportti sekä salainen sisäänkäynti... Linnan ulkopuolella oli erilaisia vartiotorneja ja rakennuksia. Hiekkalinnan rakentaminen tempasi myös ohjaajan mukaan, joten suosittelen lämpimästä kaikkia aikuisia kokeilemaan! Pienessä hetkessä unohtaa "aikuisten murheet", pääsee viettämään laatuaikaa lasten kanssa ja ennen kaikkea ilahduttaa lapsia osallistumalla heille tärkeään juttuun.

Tämän viikon tiistai olikin ihan oma lukunsa. En tiedä mitä lapset olivat syöneet, vai oliko nukuttu liikaa liian vähän, mutta meno ja meininki oli päätä huimaavaa osan porukan kanssa. Ääntä riitti niin, että olisi tehnyt mieli laittaa Peltorit korville. Onneksi ilma oli hieno ja Riehupetterit päätyivätkin ulos ja iltapäivästä leikimme kirkonrottaa sekä polttopalloa. Liekö energisyyden syynä ollut ikävä Villeä?

Hieno hiekkalinnamme! Vasemmassa reunassa alhaalla metsämaja ja ylempänä puisto.

Metsämaja vähän lähempää kuvattuna.

Pääportaat linnaan.


Loppukevennys.
Lasten suusta kuulee maioita juttuja, mutta he osaavat myös kirjoittaa hauskasti esimerkiksi englanninkielisiä sanoja tai erilaisia artisteja. Kuinka monta artistia/bändiä tunnistat kuvasta? Entä kuka tunnettu naisartisti on toisessa kuvassa?

Sataa ja sataa ja sataa ja sataa...

Niin on yksi viikko taas vierähtänyt ja ansaittu viikonloppu edessä. Tämän viikon teemana ovat olleet, edelleen Hama-helmet, sienestys ja tympeääkin tympeämpi sade. Pienestä ja suuresta sateesta huolimatta olen passittanut lapsukaisia ulkoilemaan, sillä eihän me olla sokerista vaikka makeen näköisiä ollaankin :) Lähimetsämme on osoittautunut mitä mainioimmaksi sienestysmaastoksi. Lapset ovat löytäneet paljon kanttarellejä ja eilinen "harvinaisempi" löytö oli kurttusieni. Lajiketta tavataan enemmän etelä-suomessa havupuualueilla ja siinä meidän ippen pihalla sellainen nökötti. Täytyy tänään kysyä, että miltäs maistui, sillä sienikirjan mukaan kurttusieni on valmista lähes sellaisenaan ja harvinaista herkkua.

Arkemme on ollut kaiken kaikkiaan melko vauhdikasta vähäiseksi jääneen ulkoilun takia, mutta mukavasti on kuitenkin mennyt ja lapset ovat edelleen mainioita! Työporukkamme on myös mitä parhain ja oli mukava saada taas Vilma arkeen mukaan!

Ja tähän loppuun, sain kuluneella viikolla laulunäytteen Viki Rostin kipaleesta ja niihin tunnelmiin, mukavaa viikonloppua kaikille! "Kun sata salamaa iskee tulta ja koko elämä räjähtää. Minä turvaan vien tämän rakkauden ja me löydämme uuden maan...."

Henna

kuvassa Kurttusieni

Hiekkalaatikko ja sadepäivät

Edellisestä kirjoittelusta on taasen vierähtänyt tovi, pahoitteluni... Ippen arki rullaa mukavasti eteen päin ja lapsukaiset ovat mitä mainioimpia. Tänään sain todistaa millainen on Hama-helmistä tehty hypnokello ja kuulla mukavista viikonlopuista. Omien työkiireiden keskellä on ihana välillä pysähtyä jututtamaan kerholaisia ja kuunnella heidän hauskoja oivalluksia. Lasten logiikka on jotenkin mutkaton ja selkeä, "jos on olemassa pyykkipoikia niin miksi ei ole pyykkityttöjä"... Suosittelen lämpimästi jokaiselle aikuiselle vajaan puolen tunnin pysähtymistä ja jutustelua lasten kanssa, siitä saa hyvän mielen!

Toinen mieleen jäänyt juttu arkisen aherruksen keskellä, on hiekkalaatikko ja siihen viime perjantaina saapunut hiekka. Yleensäkin on sääntö, että mitä korjauksia tai tavaran kuljetuksia tulee liittyen taloon tai ippeen, niin ne tapahtuvat aina klo 13.30-14.30 välillä, mikä on huonoin aika meidän arkea ajatellen. Juuri tuohon aikaan ollaan syömässä "rauhallisen hiljaisesti".... No tämä sääntö tuli taas todistettua perjantaina. Kesken "harmonisen" välipalahetken pihaan kaartaa kuorma-auto, joka kippaa järjettömän kasan hiekkaa hiekkalaatikkoon (ainakin viisi kertaa niin paljon mitä laatikkoon olisi mahtunut). Ihmetys oli suuri eikä kovinkaan moni jäänyt välipalan jälkeen sisälle touhuilemaan... Riemua hiekkakasasta on riittänyt ja olen tullut siihen tulokseen, että mitä likaisemmat housut ja kädet, niin sitä mukavampaa on ollut...

Sadepäivä terveisin, Henna

Lötköpotköt

Niin on jo kolmas viikko uutta ippekautta käynnissä, aika juoksee kuin hirvi... Päivät täyttyvät mukavasta touhuilusta ja ulkoilusta. Viime vuodesta viisastuneena hankimme ippeen "luvallisia aseita" eli lötköpötköjä. Pötköt ovat oikeasti erilaisten putkien eristystä varten, mutta toimivat myös turvallisina hutkinta välineitä. Erityisesti pojille kaiken maailman kepit ja oksat ovat tärkeitä leikeissä. Sääntönä keppien kanssa on ollut ettei niillä saa lyödä kaveria eikä edes osua toiseen keppiin. Eli ilmataistelua... Lötköjen kanssa voi kaveria vähän hutaista ilman, että sattuu. Kaksi sääntöä on helppo oppia ja muistaa; aseetonta ei saa lyödä ja jokaisen kuuppa on jätettävä iskuilta rauhaan. Suurimmaksi huviksi ei ole osoittautunut kaverin vaan ohjaajan hutkinta, allekirjoittaneella monen päivän kokemus :)

Tällä viikolla olemme tehneet käsitöitä. Tytöt ompelivat laukkuja ja kirjoivat vohvelikankaalle kuvia ja pojat tekivät mustapalleroita sekä viittoja. Tänään on tarkoitus bingota ja loppu viikko meneekin toivon mukaan ulkoillessa ja leikkiessä.

Henna

Uusi kausi uudet kujeet

Niin on pyörähtänyt uusi ippekausi käyntiin ja ensimmäisen viikon häslingeistä selvitty. Ryhmäkooksi on muokkaantunut 39 lasta. Kuullostaa isolta ja kyllähän meitä täällä paljon on, mutta ei ole vielä ollut päivää jolloin kaikki olisivat olleet paikalla.

Ryhmässämme on mukavasti vanhoja ja uusia ippeläisiä ja kaikille on riittänyt monenmoista tekemistä. Ensimmäisellä viikolla tutustuimme toisiimme ja opettelimme ippen sääntöjä. Monet innostuivat ompelemaan kännykkä pusseja ja myös värityskuvat olivat suosittuja. Hyvien värityskuvien sivu on  http://www.coloring-book.info/coloring/

Aurinkoista syksyä kaikille!

t. Henna ja kumppanit

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Päivät vilisee silmissä ja toukokuulle tyypilliseen tapaan työtehtävät kasautuvat mukavasti kun pitäisi saada kausi pakettiin, valmistautua kesän toimintaan ja osittain varautua myös tulevaan syksyyn. Ensi vuodeksi on odotettavissa taas iso lapsiryhmä, vaikka vanhasta oppineena vasta syksyllä varmistuu tarkka lukumäärä. Lähipäiviin on mahtunut myös ohjaajakuvioiden selvittelyä ensi syksyksi. Vastaavana ohjaajana on kiva tietää, että porukassa on ainakin muutamia tuttuja kasvoja.
Lapsilla ja ohjaajilla tuntuu olevan toinen jalka jo kesälaitumilla (tai ainakin korvat). Kuunteluvaikeuksia on ollut havaittavissa ja ohjaajien pinnaa on koeteltu välillä oikein kovastikin. Toisaalta on hyvä myös tarkastella asiaa lasten näkökulmasta: kiireisten ja kuormitettujen ohjaajien kanssa jaksaminen voi myös olla yllättävän rankkaa.

Viime viikon perjantain retki NMKY:n leirisaareen Harvaan sujui ainakin ulkoisesti mukavasti vaikka Heinänokan partiovenesatamassa meitä odottikin kova tuuli ja alkava sateen ropina. Kaikki pääsivät kuitenkin lähes kuivana saareen. Kohokohtia retkessä taisi olla makkaran ja vaahtokarkkien grillaus suuressa intiaanikodassa. Poikien aika kului miekkaillen boffermiekoilla ja allekirjoittanutkin sai osumia (ehkä ihan omasta tahdostaan). Namikan poikaleirien vakiokalustoon kuuluvat bofferit voisivat olla ippeenkin turvallisempi vaihtoehto keppimiekoille ensi syksyä silmällä pitäen.

Tänään teimme eväsretken läheiselle kalliolle ja tällä kertaa meitä suosi aurinkoinen sää. Ympäristön vaihdos tarjosi uusia virikkeitä kivoihin leikkeihin... ja vähän ikävempiinkin; luonnon kunnioittaminen tuntuu olevan osalle vielä vierasta. Yksi tuhottu muurahaispesä ja pari riivittyä puuta jäi jälkeemme.

Huomenna vietämme iltsun loppujuhlia. Tiedossa on lettuja ja sigstaaria. Toivon viimeisestä viikosta aurinkoista, niin kelien kuin fiilistenkin puolesta!

-Vilma

Kaverisuhteet

Taas on yksi viikko takana ja olemme lähempänä kesälomaa. Tämän viikon ohjelmassa on ollut bingo, hyvinkin voittoisissa tunnelmissa, leikkihetki Emmin ja Vilman sekä kalkkarokäärmeen kanssa ja askartelua ikkunaväreillä. Näiden tavallisten touhuilujen lisäksi olen saanut jutella yhden jos toisen lapsen ja vanhemman kanssa, kun on tullut itku pitkästä ilosta tai unohdettu kuunnella ohjaajia.
Yhdeksi keskeisimmäksi pohdinnan aiheeksi on ainakin itselleni noussut lasten kaverisuhteet. Välillä tuntuu lasten keskuudessa olevan vaikeaa löytää sitä omaa paikkaa kaveriporukassa. Haetaan toisten hyväksyntään ja huomiota rikkomalla sääntöjä, tekemällä pientä kiusaa. Näillä keinoilla lopputulos on kuitenkin hyvin harmillinen ja mahtavatko kaverit nauraa tapahtuneelle jutulle vai lapselle? Ihmissuhteet on haastava laji niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla, välillä ei tiedä miten päin pitäisi olla, mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Tärkeintä olisi tietysti luottaa itseensä, olla rohkeasti juuri sellainen kuin on ja olla välittämättä siitä mitä muut sanovat. Kuullostaa kovin helpolta, mutta jo omasta kokemuksesta voi sanoa ei ole aina helppoa. Mitenkäs sitten lasten kohdalla, varmasti vielä vaikeampaa, kun kyseessä on kaverit ja oman persoonan rakentaminen, sekä iso joukko muita asioita jotka vaikuttavat pienen koululaisen elämään.
Meillä aikuisilla onkin suuri ja tärkeä rooli, olla tukena ja esimerkkinä näille pienille lapsukaisille elämän ja erityisesti kaverisuhden myllerryksessä.
Onneksi kaikista asioista selviää puhumalla ja päästään arjessa taas eteen päin. Kokemuksista otetaan opiksi ja joskus on opeteltava asioita kantapään kautta.

Tänään ippessä on lelupäivä ja aurinko paistaa, joten uskon, että edessä on hyvä päivä ja mukava viikonloppu. Näihin suuriin mietteisiin, aurinkoa kaikille!
Henna

Murotaikina keksit

200g voita tai margariinia
1dl sokeria
runsas 1dl soijamaitoa
5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.
Lisää soijamaito ja vatkaa sekaisin.
Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja valmis.
Paista keksi 200c:ssa muutaman minuutin ajan.

kaksi mennyttä viikkoa

Kuinka tässä aina tuppaa käymään näin, että minun kirjoitusvuorolla blogin kirjoittaminen aina venyy ja venyy... pahoitteluni.

Äitienpäiväviikolla touhuilimme, tottakai äitienpäiväaskartelujen sekä leivonnan merkeissä. Teimme välipalalle jälkiruuaksi murokeksejä. Reseptistä korvattiin kanamuna soijamaidolla ja näin herkkusuuna täytyy todeta, että kekseistä tuli kyllä parempia kuin alkuperäisellä reseptillä. Voin lisätä ohjeen tänne myöhemmin. Perjantaina olimme liikunnan ihmemaassa osan porukan kanssa ja mukavaa oli.

Viime viikolla pidimme pihan siivoustalkoot ja grillasimme makkaraa sekä maissia. Talkoot sujuivat mainiosti aurinkoingon paisteessa. Keräsimme roskia metsästä ja kaikki kepit yhteen kasaan. Keppikasa innosti lapsia rakentamaan tukikohtia ja majoja, joten loppujen lopuksi kepit tuli levitettyä takaisin metsään....
Tiistaina iltapäiväkerhotoimintaamme oli tutustumassa Ahmed. Hän opiskelee sosiaali- ja terveysalalle valmistavassa koulutuksessa. Lapset pelasivat Ahmedin kanssa jalkapalloa ja yritimme kovasti opettaa kuinka pelata Skip-Boa ja Afrikantähteä.

Kaikenkaikkiaan viikot ovat kuluneet hirmuisella vauhdilla eikä päivän aikana ehdi kyllä miettimään, että mitähän sitä tekisi ja kylläpäs kello kulkee hitaasti. Lapset ja ohjajaat ovat nauttineet ihanasta ilmasta ulkoilun merkeissä ja kaikilla tuntuu olevan jo mieli kesäloman suunnalla. Toisaalta se on hyvä, sillä hymy on herkemmässä, mutta toisena puolena siinä on sääntöjen unohtuminen. Yhden, jos toisen kanssa on pitänyt keskustella kuinka kaveria kohdellaan, miten toiselle puhutaan ja miksi keinussa ei saa roikkua.

Yritetään siis pitää hymy huulessa ja mieli positiivisena vaikka vähän sataakin ja kertaillaan sääntöjä yhdessä, eihän sitä aina voi muistaa kaikkea... Aurinkoista viikkoa!
Henna

Ippen vappu ja ohjaajan oivallus

Päivän ja viikon päätteeksi ja näin vapun kynnyksellä on mukava huomata olevansa erityisen hyvällä tuulella - siitäkin huolimatta, että viikkoon on mahtunut paljon menoa, tahtojen taisteluja ja pieniä haavereitakin. Tuntuu kuitenkin, että lapset ovat olleet hyvällä tuulella ja epätavallisen innostuneita tarjotusta toiminnasta.

Alkuviikolla lapset saivat tehdä oman "lutkun", joka on eräänlainen hernepyssy. Lutkujen tekeminen ja niillä ampuminen tuntui olevan mieluisaa puuhaa lähes kaikille - niillekkin jotka eivät yleensä innostu ohjatusta toiminnasta. Maalitauluna toimivat kertakäyttömukit ja ilmapallot.

Tänään vietimme ippen vappujuhlia. Moni oli pukeutunut juhlan kunniaksi. Ilmapalloille ja serpenttiinille oli kysyntää. (viikon aikana ippessä on käytetty lähemmäs 100 palloa :) Yleisen hulinan ja riehumisenkin lomassa pelattiin minuuttipeliä kolmella lajilla. Lapset pääsivät kokeilemaan keuhkojensa kestävyyttä ilmapalloa puhaltamalla, sormiensa näppäryyttä kuminauhojen ampumisessa sekä tarkkuuttaan lutkukisassa.

Viikon aikana olen jutellut muutamien vanhempien kanssa esimerkiksi koulumatkoista, läksyjenteosta, sääntöjen noudattamisesta ja ihan vain käytöstavoista. Toisinaan tuntuu, että juttelutuokiot painottuvat aina ikäviin tai muutosta vaativiin asioihin. Positiivisen palautteen antaminen on kuitenkin paljon tärkeämpää ja tämä saattaa usein unohtua kiireisten päivien keskellä. Omalta osalta aion kiinnittää tähän puoleen enemmän huomiota jatkossa, sillä mukavasti rullaava arki, kivat päivät, tyytyväiset lapset ja vanhemmat ovat paras palaute omasta työstä.

vapputunnelmissa
Vilma

Yksi pikkusisko, turvonnut kulma ja lisää värityskuvia

Viime viikolla pikkusiskoni Maija oli tet-jaksolla iltapäiväkerhossa. Ensimmäisen päivän jälkeen hän oli kuin kala vedessä ja isona apuna paikkaamassa puuttuvia ohjaajia. Värityskuvasivut ja tulostin tulivatkin Maijalle hyvin tutuiksi, sillä värityskuvat olivat edelleen kysyttyä tavaraa. Löysimme myös uuden todella kattavan Pokemonkuva sivun http://www.morningkids.net/pokemon/coloring-pages-pokemon.html
ja se toinen hyvä värityskuva nettisivu on http://www.coloring-book.info/coloring/
Maanantaina pidimme pelipäivän ja testailimme taitoja x-boxin ja nintendon merkeissä. Tiistaina ja keskiviikkona oli tarkoitus askarrella pääsiäisjuttuja, mutta vain muutama innostui aiheesta. Ilmeisesti koulussa huolehditaan hyvin kaikista teema-askarteluista :)
Kaikenkaikkiaan viikko oli taas kerran hyvin vauhdikas ja touhuntäyteinen. Pojilla riitti hirmuisesti energiaa ja sattuipa pieni haaverikin tyynyhuoneessa, kun kaverin pää osui toisen silmäkulmaan. Kylmäpussilla, hernemaissipaprikalla ja elastisella siteellä siitäkin selvittiin. Tämä viikko onkin vain kaksipäiväinen ja sitten saa taas vähän lomailla ja rentoilla. Mukavaa pääsiäistä kaikille!
Henna

Muutama nuhanenä ja touhukkaat päivät

Viime viikon kirjoittelut meinasi kokonaan unohtua, päivät vain kuluivat niin nopeasti. Ohjaamossa oli pientä vajausta ja lapsilla paljon energiaa ja vauhtia. Kaarina oli suunnitellut viikon touhuilut näyttöönsä liittyen, maanantaina koristeltiin istutuspurkkeja, tiistaina istutettiin kukkia ja yrttejä. Keskiviikkona maalailtiin keväästä ja torstaina tehtiin luontovisaa, jossa tuli kuvista tunnnistaa erilaisia eläimiä ja kasveja. Perjantaina olimme taas liikunnan ihmemaassa. Normaalista poiketen lapset saivat valita jäävätkö ippeen vai lähtevätkö liikunnan ihmemaahan. Yllätyksekseni lähes kaikki halusivat lähteä Paavo-hallille reihumaan, taisi aiemmat rutinat sinne menosta ja ihmemaan tylsyydestä olla ihan turhia...

Tällä viikolla olemme bingoilleet ja aloittaneet herne- ja riisipussien sekä kauratyynyjen tekemisen. Monenlaisia luomuksia olemme saaneet aikaiseksi ja pussien toimivuutta onkin testattu monin tavoin. Pussien ja tyynyjen muotoina on ollut mm. lisko, neliö, pallo, orava ja jänis, tyyli on siis vapaa!

Askaertelujen lisäksi suosiossa ovat olleet erilaiset värityskuvat. Löysimme hyvän sivun missä on paljon kaikenlaisia kivoja lasten mieluisista aiheista olevia kuvia. Myös monet Disneyn ja muiden piirretytelokuvat ovat hyvin edustettuna, kannattaa tutustua http://www.coloring-book.info/coloring/. Loppu viikon ohjelmassa on vapaata leikkiä ja lelupäivää sekä tehdä askartelut valmiiksi. Päivät ovat siis olleet touhun täyteisiä vaikka yksi jos toinen on ollut nuhanenän ja flunssan takia poissa. Saa nähdä kuinka allekirjoittaneen käy oman nenänsä kanssa.
Henna

Kahden kilon rotta, muita kommelluksia ja uutta näkökulmaa

Aloitin työharjoitteluni täällä NMKY:n ippessä tämän viikon maanantaina. Ensimmäinen päivä tuli hieman yllätyksenä: kun tulin taloon noin klo 10 talo oli tyhjillään ja sain tutustua tiloihin rauhassa. Muutamaa tuntia myöhemmin talo vilisi energisiä lapsia. Päivien myötä olen oppinut tuntemaan lasten nimiä, talon väkeä ja käytöntöjä. Pidän talon tavasta toimia. Joka päivälle on perusohjelma ja ruokailun jälkeen on jotain tekemistä, joka vaihtuu päivittäin. Tällä viikolla olemme muun muassa metsästäneet Afrikantähteä, leiponeet sämpylöitä, pitäneet levyraadin ja tänään on perinteisesti lelupäivä. Tällä hetkellä lapset tekevät kipsitöitä ja myös ohjaajat innostuivat tekemään "kahden kilon kipsirotan".

Alkuviikko oli mielestäni hektisempi ja lapsia olikin enemmän kuin loppuviikosta. Hamahelmiaskartelut ovat jatkuneet myös tällä viikolla ja niiden suosio tuntuu pitävän pintansa. Ensi viikolla siirrytään kuitenkin muihin hommiin ja hamahelmet saavat siirtyä kaappiin ainakin hetkeksi.

Kaiken kaikkiaan olen viihtynyt täällä erittäin hyvin. Ohjaajat ovat ottaneet minut hyvin mukaan toimintaan ja tuntuu, että lapsetkin ovat hyväksyneet minut ohjaajaksi. Tosin he koittavat naruttaa minua minkä kerkiävät. Hyvin tästä on kuitenkin selvitty ja ehkä minua nähdään täällä vielä jatkossakin.

Tiia
Yhteisöpedagogipiskelija

Miten kaverille puhutaan?

Tämä viikko on omalla kohdalla jäänyt pätkäksi alkuviikon vapaapäivien vuoksi. Tunnelma on kuitenkin ollut sen verran hektinen, että työn makuun olen päässyt :).
Tällä viikolla ollaan useampaan otteeseen puhuttu lasten kanssa siitä kuinka kavereille puhutaan ja ihan yleisestikin käyttäytymisestä muita kohtaan. Pienen koululaisen maailma rajoittuu vielä pitkälti omien asioiden ja tunteiden ympärille, mutta pikkuhiljaa on hyvä oppia ottamaan myös kanssaihmiset huomioon, ainakin niin ettei ihan muuten vaan pahoita toisten mieltä. 

Keskiviikkona ippessä oli oman lautapelin päivä. Tuntui että ensimmäistä kertaa peliporukoita oli useampia ja lapset todella keskittyivät pelaamiseen! Saimme palautetta isojen pelien kuljetusvaikeuksista koulurepussa. Seuraavan kerran kun pidämme lautapelipäivän vanhemmat voivat tuoda pelin jo edellisenä päivänä iltsuun. Hamahelmiaskarteluja on jatkettu tälläkin viikolla ja uudet pimeässä hohtavat ja kimalletta sisältävät helmet ovat saaneet pikkutaiteilijat luomaan helmitöitä oikein urakalla.

Tänään olimme pulkkamäkiretkellä laskettelurinteellä. Kova tuuli ja ehkä lelupäiväkin latisti joidenkin laskijoiden intoa. Retken suurin anti taisi olla grillatut makkarat ja retkieväät.

Savunhajuisena viikonlopun viettoon...
Vilma

Laiha banaanipirtelö

Viime maanantaina ippessä oli kerrassaan mahtava hyvän mielen päivä, ohjelmassa oli tavallisia ippetouhuiluja ja toimintarata ulkona. Toimintaradassa etsittiin rasteja metsästä ja suoritettiin rasteilla erilaisia tehtäviä, kuten puiden halaamista, mäen laskua ja pallon potkimista. Ohjaajilla ja lapsilla oli ilmeisesti ollut kiva viikonloppu takana ja hyvää mieltä riitti vielä alkavaan viikkoon.
Tiistaina tehtiin laskiaispullia, jotka eivät yllättävää kyllä käyneet oikein kaupaksi. No ohjaajat saivat kunnolla herkutella kahvin kanssa....
Keskiviikkona aloitettiin tekemään hamahelmitöitä eli pieneen piikkimuottiin laitetaan muovihelmiä, jotka sulatetaan silitysraudalla yhteen. Hamailut tempaisivat lähes kaikki lapset ja ohjaajat mukaansa ja niiden tekemistä jatkettiin koko loppu viikko.
Torstaina oli taas perinteisesti vapaata leikkiä ja perjantaina lelupäivä. Perjantain välipalalla herkuteltiin pitsalla laihan banaanipirtelön kanssa.

Laihan banaanipirtelön ohje:
maitoa sen verran, kun haluat ja jaksat juoda
1-2 banaania oman maun mukaan
sokeria oman maun mukaan
vaniliinisokeria rapiat kaksi teelusikallista
Pilko banaanit pieniksi siivuiksi. Lisää banaanit ja sokerit maitoon ja sekoita sauva- tai tehosekoittimessa niin, että pirtelöstä tulee tasainen. Valmis!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
Henna

Touhua, tohinaa ja muutama yhteenotto

Hiihtolomalta palanneet pirpanat ovat ilmeisesti saaneet ladata akkujaan oikein kunnolla, sillä energiaa on riittänyt tavallista enemmän koko viikon ajan. Maanantaina leikittiin pihalla Lainan johdolla kauniissa kelissä ainakin hännänryöstöä ja "puu palaa" -leikkiä. Leikkihetkeen osallistui kymmenkunta innokasta ippeläistä.

Tiistain ohjelmaan oli merkattu ympäristövisa, jota ollaan tehty lasten kanssa pitkin viikkoa. Tietokilpailu liittyy osittain tulevana lauantaina järjestettävään NMKY:n nuorille suunnattuun TurkuReis kilpailuun, missä lasten vastaukset ovat auttamassa kisaan osallistuvia joukkueita. Yllätyin iloisesti siitä kuinka moni lapsista osallistui tietokilpailuun vaikka kysymykset olivatkin aika haastavia. Jokainen sai myös toivoa mikä mahdollinen palkinto olisi, mikäli voitto osuu omalle kohdalle. Tulokset julkistetaan ensi viikolla.

Keskiviikkona bingoiltiin ja tänään olimme Liikunnan ihmemaassa. Tunnelma varsinkin tänään perjantaina on ollut hyvinkin riehakasta. Yhteenotoilta ja mielipahoiltakaan ei olla aina täysin vältytty, mutta riidat on kuitenkin aina pyritty selvittämään. Virtaa on ollut niin paljon, että paikalleen rauhoittuminen ja kuuntelu on selvästi vaatinut ylimääräisiä ponnisteluja.

Itseäni ainakin uuvuttaa sen verran, että on kiva päästä viikonloppua viettämään. Uskon että vapaapäivät tulevat myös tarpeeseen jokaiselle ippeläiselle.

ensiviikolla uudet kujeet...
Vilma

luomisen tuskaa 2

Näin viikko myöhässa kirjoitan viimein ensimmäistä kertaa blogia... Tuntuu, että aika juoksee kuin hirvi, päivät ovat touhun täyteisiä ja koneen ääreen istahtaminen vaikeaa. Viime viikon tohinoista mieleen jäivät ystävänpäivä askartelut, joita lapset innostuivat tekemään Vilman ohjauksessa. Aikaan saatiin kerrassaan hienoja pehmoörkkejä. Keskiviikkona oli leffapäivä ja Ville tuli tuuraamaan minua ja Vilmaa, koska olimme koulutuksessa. Vauhtia oli tuona päivänä riittänyt, sillä riemu oli rajaton Villen näkemisestä.

Tällä viikolla päivät ovat jatkuneet vauhdikkaina lukuunottamatta tiistaita. Taisi olla vieraskoreutta Kaarinan opettajan läsnäolosta. Olemme kerranneet pulkkailunsääntöjä sekä miettineet yhdessä kuinka puhutaan kaverille ja miten kohtelemme toisiamme. Kovat pakkaset tuntuvat myös tulleet sisälle asti, sillä useammasta villapaidasta huolimatta on paleltu. Vaikka patterit ovat täysillä niin vanha talo on aina vanha talo.

Ensi viikolla ollaankin lomilla ja leiritouhuissa, joten palataan asiaan taas parin viikon päästä. Hena

luomisen tuskaa

Aika korkata ippen oma blogi pienen painostuksen jälkeen. Oli tarkoitus kirjoittaa viime viikon tohinoista jo perjantaina, mutta pitsan tekeminen on yllättävän aikaa vievää hommaa ja Liikunnan ihmemaassa menikin sitten mukavasti jäljelle jääneet työtunnit.
Joka tapauksessa...viime viikko alkoi kumman rauhallisissa merkeissä ja maanantaina näytti siltä, että kaikki lapset keksivät jotain mielekästä ja kivaa tekemistä edellisviikon riehumisen jälkeen. Maanantain yhteistoimintaan - leikkihetkeen osallistui reilu kymmenen innokasta lasta ja virtaa riitti. Kestosuosikiksi muodostunut "alkulima" leikittiin toiveleikkinä useampaan otteeseen. Tiistaina lapset pääsivät leipomaan pullaa, ikävä kyllä taikina loppui taas kesken. Jatkossa koitamme tehdä taikinaa riittävästi ja pitää huolen siitä, että kaikki halukkaat pääsevät leipomaan. Joka kuukausi pääsemme purkamaan energiaa Liikunnan ihmemaahan Paavo hallille. Tällä kertaa meillä oli koko sali oman iltsuryhmämme käytössä. Majojen rakentelu, renkaat ja köydet sekä koripallo olivat tällä kertaa suosiossa.
Innolla uuteen viikkoon: Aamu alkoi keskustelulla oppisopimusopiskelijan kanssa ensi viikon näytöstä. Maanantain aamupäivät ovat hiljaisempia (lapsia on vähän) ja tyynyhuoneemme tulikin siivottua - tyynyt kirpeään pakkassäähän tuulettumaan ja lattian pesuun. Tällä viikolla tehdään yllätyksiä ystävälle, ensi viikon ystävänpäivää silmällä pitäen.