51 kenkäparia

Tämän talven aikana on tullut harjattua kenkiä kerran jos toisenkin. Tänään jäin oikein miettimään, että mitenkäs sen laskisi kuinka monta paria tulee harjattua viikoittain tai vaikka päivittäin... Työpäiväni oli kyllä normaalin touhukas, joten turha kuvitella, että tällaisille pohdinnoille olisi jotenkin aikaa, mutta siinä polvillaan ulkoven välissä kymmenettä Kuoma- paria harjatessa saattaa ajatus lähteä vaeltamaan. Tulin myös tulokseen, että lastenkenkien top 3 näyttää mielestäni seuraavanlaiselta 1. Sorrelin talvipopot 2. Kuomat 3. Huopikkaat. Toisaalta toki on paljon käyttäjästä kiinni mitkä sopivat parhaiten. Toisilla kaikki kengät säilyvät kuivina ja  lahjakkaimmat saavat mitkä tahansa kengät "lotomäriksi"...

Tänään pulkkamäessä olin laskenut parin tytön kanssa alas, kun yksi poika tulee kauhean ärjynnän ja heilumisen kanssa alas pulkalla laskien. Hän kauhoo itsensä edelleen ärjyen meidän viereen ja kysyn, että mitäs mitäs? Hän oli kuulema merirosvo ja lapiot olivat airot, Jarrrrrrr! Sitten poika kääntyy pulkassa nenä tulosuuntaan ja alkaa kauhomaan Jarrrr! Mutta eihän se paatti liiku väärinpäin minnekään, Jarrrr! Tilannekomiikkaa parhaimmillaan ja minulla oli hauskaa, tämän työn parhautta, Jarrrr!

Tänä talvena olemma pitäneet ippehistoriani ensimmäiset vanhempainvartit (lue puolituntiset). Nämä ovat tällaisia uusia kokemuksia vaikka työtaivalta ippessä on tullut kerrytettyä jo viisi ja puoli vuotta. Vartit (lue edelleen puolituntiset) ovat olleet avartavia ja mukavia. En voi muuta kuin hehkuttaa, miten mukavia lapsia mukavine vanhempineen meille on suotu!

Vilma tulee takaisin aisaparikseni taas tammikuussa, saas nähdä ja kuulla millaisia kokemuksia ja tarinoita hänellä on jakaa afrikan matkalta. Kolme kuukautta lämpimässä tekee hyvää hipiälle, mutta kolikon toisena puolena lähtökohdat ei paikallisilla lapsilla ole ymmärrykseni mukaan yhtä hyvät kuin meillä. Kuulin juttua, että siellä on keitelty maissipuuroa kolmesti viikossa mikä on ollut monen lapsen ainoa ruoka... Olemme ippessä yrittäneet olla ruokkimatta hukkaa ja aika hyvältä näyttää. Tänään yksi tokaluokkalainen tyttö kysyi, että minne leivät murut voi laittaa? No minä käskin kopauttaa roskikseen ja hän kysyi, että eihän tämä ole nyt hukan ruokkimista? Toivottavasti Vilma on meistä ylpeä ja ennen kaikkea lapset olisivat oppineet, että jos heittää ruokaa roskikseen niin se on sama kuin heittäisi rahaa roskiin.

Asiasta kukkapurkkiin... Muutin tuossa kesällä pieneen omaan (lue pankin) kotiin ja löysin kaikkien tavaroitteni keskeltä kortin, jonka äiti oli joskus kauan sitten lähettänyt. Kortissa oli hyvä ajatus, jota olen siitä lähtien yrittänyt noudattaa tässä kiireisessä ja joskus kovin vaativassa arjessa. Ja ehkä voin sanoa, että ajatuksen takominen päähän on jopa helpottanut arkea ja auttanut pitämään positiivisuuden ilmassa ja lipun korkealla. Jokaisella on oma mantransa ja tämä taitaa olla minun...

" Onnellisuus on pitkälti oman ajattelusi tulosta.
Voit olla onnellinen tai onneton juuri sen mukaan kuinka asioihin suhtaudut."

Huomenna saamme nauttia hyvästä seurasta kera glögin ja piparien,
rentouttavaa ja kiireetöntä joululomaa kaikille, muistetaan elää hetkessä ja olla onnellisia siitä mitä meillä on!

Henna

Onko poliisilla pyssy?

Kerhosihteerin arkisia ajatuksia

Tämä kerhosihteeri ei ole onnistunut parantamaan tapojaan blogin kirjoittamisen suhteen sitten edellisen julkaisun. Tovi taas kerran vierähtänyt, nyt en edes lupaa yrittää parantaa tapojani...

Iltapäiväkerhon arki rullailee nopeasti ja mukavasti etiäpäin ja noin seitsemän viikon päästä on jo joulu. Ohoh!

Kuukausi sitten ippessä kävi kaksi poliisia kertomassa ja muistuttumassa liikennesäännöistä ja heijastimen käytöstä. Olen niin hirmuisen ylpeä lapsistamme kuinka he jaksoivat kuunnella hienosti ja kyselivät hyviä kysymyksiä. Mieleenpainuvin juttu päivässä oli, kun kerroin poliisien saapumisesta ennen välipalaa ja ekaluokkalaista poikaa askarrutti onko poliisilla isot lihakset?! Mitä siihen vastaamaan, -Voisin kuvitella, että kyllä ja ehkä kannattaa kysyä itse poliisilta. No "maijan" kyydissä istumisen ja infon jälkeen muistutin häntä asiasta. Poliisin vastaus oli kyllä ja poika pääsi yläilmoihin voimannäytteenä. Poliisin ilme kysymyksestä ja pojan ilme vastauksesta oli mainio. Tällaiset jutut ovat iltapäiväkerho-ohjaajan arjen pieniä iloja :)

Viime torstaina pidimme Halloween kemut ippessä. Ohjelmassa oli bingoa, karmivaa välipalaa ja luurangon irronneen silmän kiinnittämistä. Kerhoon tuli normaalien lasten sijaan noitia, luurankoja, ninjoja ja vampyyrejä, toisaalta eipä ohjaajaamo puolikaan ollut mistään normaaleimmasta päästä... Erityisen siistiä päivässä oli DJ. Saimme ihan oikean DJ:n soittamaan musiikkia koko päiväksi. Nimeltään hän oli Omega. Kun kerroin keskiviikkona hänen saapumisesta niin löytyi heti nokkela sanaseppo, joka kysyi -Onko kyseessä Omega 3 rasvahappo? Pidä siinä sitten pokka :) Jokatapauksessa Omega oli rasvahappojen kanssa sinut ja kertoi yhden lempinimistään olevan kolmonen. Päivä oli todella kiva ja lapsilta tuli hyvää palautetta seuraavana päivänä. Hyvä meidän tiimi!

Tässä syksyn aikana olen miettinyt monta kertaa omaa työtäni. Vaikka hommia tulee paiskittua ihan hirmuisesti ei se ole läheskään niin kuluttavaa, kun työssään viihtyy ja nauttii siitä mitä tekee. Meillä on mahtava työporukka, joista jokainen tekee työtä sydämellä ja lapsiryhmä on ihana. Viihtyvyyteen on vaikuttanut myös koko talon läpi syksy jatkunut sisustaminen ja järkkäily. Työpaikan tulee olla viihtyisä ja kotoisa, silloin sinne on aina mukava tulla. Toivottavasti hyvä buugimme näkyy ulos päin ja asiakkaat pysyvät tyytyväisinä!

Seuraavaan blogiin lupaan laittaa kuvia kuluneesta kuukaudesta ja samalla luistan kirjoitamisen paljon käytetyllä sanonnalla "joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa".

Henna

Syyskuun kootut

Edellisestä blogista on taasen niin pitkä aika, että oikein hävettää... Koitan siis koota oikein muikean paketin kuluneista viikoista.

Iltapäiväkerhon arki rullaa rattoisasti ja lapset sekä työkaverit ovat edelleen mukavia! Lasten kohdalla on ollut huomattavissa niin sanotun vieraskoreuden katoamista. Työkaverit ovat olleet vielä toistaiseksi kuuliaisia... Tämä vieraskoreuden katoaminen ilmenee valikoivana kuulona, vastaan "vänkkäämisenä" ja isotteluna. Tällainen "ilmiö" on täysin normaali, onhan tässä jo menty yhteistä arkea melkein pari kuukautta, joten enää ei asiat ole niin uusia eikä ohjaajia tarvitse jännittää. Asioista on selvitty onneksi puhumalla yhdessä ohjaajien ja vanhempien kanssa.

Sattuipa tuossa yksi päivä sammakoita pääsemään kakkosluokkalaisen pojan suusta. Kysyin ihan vain heittona, että pitääkö suu pestä saippualla? Hetken uhossa sankari lampsi vessaan ja pesi itse kirjaimellisesti suunsa saippualla. Ei kuulema maistunut kovin hyvältä... Saippuan vaikutus oli kuitenkin sammakoita hieman vähentävä.






16.9.2012 oli Turun päivä sekä NMKY tapahtuma.  
Kokoonnuimme kaikkien eri toimintojemme kanssa 
Aurajoen varteen Titanik taidegallerian viereen 
esittelemään toimintaamme. Turun päivään liittyen bongasin 
joesta soutavia kaloja. Lajike jäi epäselväksi... 
Tapahtumassamme oli mahdollisuus kokeilla jättikokoista
Huojuvatorni -peliä. 30 kerrosta taisi olla ennätys. 
Pelin voisi tuoda kokeeksi myös iltapäiväkerhoon.


 Sattuipa yksi iltapäivä hauska juttu, kun olisi pitänyt mennä iltapäivällä ulos. Ekaluokkalaisen pojan kengästä löytyi hänen sanojensa mukaan hiekkaa. Reilumman kokoiseksi sepeliksi tai tarkemmin ehkä kohtalaisen kokoisiksi kiviksikin niitä voisi kutsua...

Ippessä kaikki siis hyvin, lapset saapuivat kerhoon,
joten ohjaajan keskittyminen kirjoittamiseen herpaantuu.
Mukavaa viikkoa ollaan yhtenä palana!
Henna

                                                                                       

Japanilaiset vierailijat

Viime tiistaina meillä kävi Japanilaisia vierailijoita. He tekivät tutkimusta aiheesta kuinka lapset viettävät aikaa koulun jälkeen ja vertailivat suomalaista ja japanilaista iltapäivätoimintaa. Japanissa lapset pääset koulusta yleensä myöhemmin joten iltapäiväkerhot ovat auki kuuteen asti. Ryhmäkoot ovat suuria ja ohjaajia oli 50 lasta kohden 2-3. Meillä on siis huippu tilanne ohjaamossa! Kerhossa lapset on jaettu ryhmiin niin kuin meillä ja heillä on myös vastuutehtäviä. Tutkivat olivat otettuja "tarrasysteemistämme" ja minä sain röyhistellä rintaa, että hyvä meidän tiimi!

Japanissa vanhemmat osallistuvat paljon lasten harrastustoimintaan ja vapaa-aikaan. Iltapäiväkerhossa järjestetään myyjäisiä ja erilaisia tapahtumia joilla yritetään saada lisää osallistujia kerhoon. Meillä ryhmäkoko on jo ihan sopiva... Mutta olisiko kiinnostusta tai tarvetta yhteisiin tempauksiin perheiden kanssa? Kerroin myös, että suomalaisten perheiden arki on melko kiireistä ja lapsilla on paljon harrastuksia, joten emme ole halunneet "kuormittaa" perheitä ns. lisämenoilla.

Allekirjoittanut oli haltioissaan vierailusta ja erittäin ylpeä lapsukaisten hyvästä käytöksestä! Saimme tuliaisena   hienoja Pokemon tarroja sekä vihkoja, jotka joku onnellinen lapsi saa lunastaa bingovoittona. Tiistaista heräsi ajatus vastavierailuun, matkakuumettako?

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Henna

Voiko moottorin jäähdytysnestettä juoda?

Niin on kesä lomailtu ja leireilty ja aika palata iltapäiväkerhon sorvin ääreen. Ensimmäinen mahtava viikko takana ja uutta odotellessa. Ryhmässämme on reilu 50 lasta ja juuri oikea määrä (7) mitä mainioimpia ohjaajia. Yllättävän mukavasti ja kivuttomasti ensimmäinen ippeviikko siis sujui, ottaen huomioon, että haimme lapsia parhaimmillaa viisi kertaa päivässä koulusta ja lukujärjestyksien sekamelska oli taas aikamoinen mysteeri.

Ensimmäisellä viikolla harjoittelimme sääntöjä ja parin päivän perusteella harjoittelemme niitä vielä lisää. Siinä on syynsä miksi aikuisia tulee kuunnella ja sääntöjä noudattaa... Mahtavat nuoremme Oliver ja Valtteri jaksoivat peuhata ja leikkiä polttopalloa koko viikon lasten kanssa. Myös kirppislöytöinä ostetut sählymailat näyttivät toimivan oikein hyvin. Ihmeellisyyksiä en osaa viikosta kertoa, paljon kysymyksiä ja mainioita oivalluksia joita pitäisi kirjoittaa aina ylös. Bloginotsikko on ekaluokkalaisen "tirpakan" neidin kysymys koulun pihalla, kun kuorma-auton etuosasta valui nestettä ja kerroin ettei se ole bensaa vaan vettä.... Perjantaina poistuin töistä hymyillen ja iloisena ja nyt odottelen hyvillä mielin uutta viikkoa! Toivottavasti aurinko hellii ippepäiviä ja hyvä buugi jatkuu.

Loppuun ekaluokkalaisen elämänviisaus Blokus -lautapelin tiimellyksessä...
"Mun täytyy saada voittaa, se on tärkeintä elämässä."

Henna

Viimeistä viedään

Taas on yksi ippekausi pulkassa ja aika päästä lapsukaiset kesälaitumille. Vaikka on useampi vuosi töitä takana niin on tämä aina vähän haikeaa... "Meidän pikkuisista" suurin osa siirtyy kolmannelle, mutta onneksi monet ovat ilahduttaneet päiviämme pikaisilla viisiiteillä ippessä ja muutamat jatkavat taivalta kanssamme taas syksyllä.

Iso kiitos kaikille perheille kuluneesta vuodesta johon on mahtunut vaikka ja mitä!

Seuraaviin positiivisiin lauseisiin päättäen, aurinkoista ja rentouttavaa kesää!
Henna

"Naiset ovat kuin arvokkaimpia timantteja"
poika 8v. liekö isän suusta :)

"Harmi, kun tää ippe loppuu. Olen viihtynyt niin hyvin ja työporukka on todella hyvä"
harjoittelijamme Tom 21v.

Mölköttäjät ja voisit olla mun äiti

Enää kolme viikkoa arkea ja sitten koittaa ansaittu kesäloma. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin allekirjoittaneen loma alkaa vasta viiden viikon kuluttua... Ippen pihalla nautitaan auringosta ja säbä on vaihtunut futikseen. Tänään tuli pelattua myös parin mölkvistin kanssa mölkkyä. Päivän paras hetki oli kuitenkin heti aamupäivällä. Olin lähdössä kauppaan ja samaan aikaan kaksi lyyliä pyöri sohvalla aamujumppa tunnelmissa. Tytöt hoksasivat lähtöni ja kauniisti kysymällä pääsivät mukaan välipalaostoksille. Hyllyjen välikköjä kierrellessä sain kuulla miten voisi olla mukavaa, jos olisin hänen äiti. Kaikkien rankkojen ja ehkä vähemmän kiitollisten päivien jälkeen on ihana kuulla hyvää palautetta.
Siis hyvillä mielin uuteen viikkoon!
Henna

Rakkautta ilmassa vs. Pää kii läski

Tämä iltapäiväkerho-ohjaajan pesti on monenmoisia päiviä täynnä. Viime viikkoina olen kuunnellut korvat savuten kiroilua, alapääjuttuja ja selvitellyt kähyjä. Välillä on menty oman sietokyvyn rajoilla, onko pakko kuunnella, jos ei jaksa eikä halua? Hyväksyntää porukassa haetaan päästelemällä niitä kuuluisia sammakoita ja ohjaajan huomion saa huutamalla kurkku suorana VITTU. Millaista tämä arki olisi, jos huomiota haettaisiinkin ihan jollain toisella tavalla? Voisi sanoa, että "Henna hei, voitko rutistaa oikein kovasti, koska mulla on pahamieli" tai "Ei tunnu kivalta, kun nimittelet minua. Voitko lopettaa". Nämä vaihtoehtoina toisten lyömiseen tai kiroiluun. Olisiko kaikki liian "pehmeää"? Jos aiempia kirjoituksia miettii onko tämä sittenkin meidän "perusarkea"?

No, vastapainona tälle höpölöpölle on ippessä havaittu kevättä rinnassa. On se vaan niin suloista, kun pienet tykästyvät toisiinsa ja sitten täytyy ihanan tyttösen huomiota hakea kilpaa kaverien kanssa. Kummasti tuollainen ihastuminen rauhoittaa poikia! On myös mukavaa, että kesä on lähellä ja hiekkalaatikolla saa leikkiä neppisautoilla. Vielä, kun opittaisiin olemaan hautaamatta autoja hiekkaan ja ihan noin yleisesti pitämään tavaroista huolta... Taitanee olla ikuisuuskysymys.

Toisena hirrrveen hyvänä asiana voisi nostaa oman työyhteisön. Liian harvoin tulee sanottua kiitoksen sanoja tai kerrottua miten tärkeää on, että he ovat tukemassa juurikin niiden sammakoiden ja "kevät rintojen" keskellä huumorillaan ja korvan lainaamisella. Toivottavasti siis mahdollisimman moni heistä lukee nyt tämän! Näihin tunnelmiin taas pitkän tauon jälkeen. Kevättä jokaisen rintaan ja voimia kasvatustyöhön,
Henna

Joskus kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa... menneen talven tunnelmissa...

Arjen pientä pohdintaa

Niin on tainnut kuukausi vierähtää edellisestä kirjoituksesta, pahoitteluni... Töitä on tullut paiskittua hirmuisesti ja siinä sivussa lomailtu sekä sairasteltu, joten eilinen oli paluu arkeen parin viikon tauon jälkeen. Ja kerrassaan mukava maanantai se olikin, lapsia oli ippessä yllättävän vähän ja erimielisyyksiltä vältyttiin. Lisää tällaista kiitos :)

Kuluneen kuukauden aikana ippen arjessa pinnalla ovat olleet, toisen kiusaaminen ja ärsyttäminen, kiroilu ja pulkkailu. Pikkuhuoneen seinälle tuli pitkän pohdinnan jälkeen kiroilulista. Listalle pääsee mikäli suusta lipsahtelee sammakoita ja päivän tai viikon päätteeksi ollaan yhteydessä kotiin. Näin ippeohjaajana sitä pohtii, että minkä takia täytyy lipsautella sitä sun tätä. Tämän päivän media ja musiikki viljelevät ja antavat sallivan kuvan huonoon kielenkäyttöön. Toki täytyy muistaa aikuisena katsoa myös peiliin. Vaikka töissä omat sammakot pysyvät suussa, entäs kotona? Jos sanon lapsille, että kiroilu ei kuullosta kivalta lasten saatika aikuisten suusta niin muistaako aikuinen tämän vai päteekö tähän toteamus -tee niinkuin minä sanon äläkä niin kuin minä teen?

Toinen pinnalla ollut ja erittäin ikävä asia on kiusaaminen. Vaikka kuinka pyrimme olemaan superohjaajia ja virittämään tuntosarvet ja kuulon herkimmilleen, ehtii joku luikauttamaan inhottavan sanan tai merkin ippekaverille. Kaikkiin kiusaamisiin puututaan ja asiat puhutaan halki, mutta silti näyttää siltä, että myös lasten keskuudessa on toimivia ja vähemmän toimivia henkilökemioita. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta toimeen täytyy tulla. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin pienelle ippekerholaiselle. Tässä me aikuiset olemme taas kerran tärkeässä roolissa. Oma esimerkki, kuinka suhtaudun toisiin ihmisiin välittyy suoraan lapsiin ja lapset ovat hyvin herkkiä huomaamaan myös ne pienet eleet ja äänenpainot puhuttaessa toisista. Mutta kuka pystyy olemaan aina neutraali ympäröivälle maailmalle? Ihmisiä kun olemme niin tuskin aivan täysin kukaan...

Siispä yritetään parhaamme kasvattajina ja ollaan avoimia sekä suvaitsevaisia toisiamme kohtaan. Nautitaan lumesta ja pulkkailusta sekä ihan oven takaa lähestyvästä valoisasta keväästä! Näihin mietteliäisiin tunnelmiin,
Henna

pallo

Oma läsnäoloni ippessä on ollut epäsäännöllisen satunnaista nyt alkuvuodesta. Tuntuu kuitenkin, että arki rullaa kivasti eteenpäin päivien ollessa fiilikseltään hyvinkin erilaisia. Maanantaina aloitimme lasten kanssa huovutusaskartelun. Halukkaat saivat huovuttaa mieleisen värisen pallon tai vaikka kaksi. Valmiista tuotoksista on sitten kyhätty kasaan esimerkiksi avaimenperiä. Yllättävän moni lapsi innostui huovutushommiin maanantaina ja tänään keskiviikkona innokkaat saivat jatkaa.

Maanantaina oli mukava tunnelma ja huovutushommien sivutuotteena kehkeytyi ihan kivoja keskusteluja lasten kanssa. Jokainen päivä on kuitenkin erilainen eikä paikalla olevien lasten vähyys välttämättä tarkoita, että päivästä tulisi normaalia rauhallisempi. Tänään lapsilla onkin riittänyt virtaa. Onneksi pulkkamäki ja muut touhut ulkona mahdollistavat energian purkamisen rakentavasti. Pieniä nahisteluja ei kuitenkaan onnistuttu kokonaan välttämään ja ainakin omasta puolesta voin sanoa, että pinnaani on tänään venytetty oikein kunnolla. Välillä kuunteleminen ja sääntöjen noudattaminen on vaan vaikeaa ja huomiotakin saa kivasti osakseen kun rikkoo sääntöjä tarkoituksella.

Positiivisen huomion antaminen ja vastaanottaminen onkin jo ihan eri juttu. Palautteen kautta lapsen minäkuva ja itsetunto kehittyvät. Merkityksellistä onkin, minkälaista tämä palaute on. Aikuisten tehtävänä onkin muistaa positiivisen huomion ja palautteen antamisen tärkeys.

Positiivisia pakkaspäiviä kaikille

-Vilma

Takaisin sorvin ääreen

Niin on taas lomat lomailtu ja työntäyteinen arki alkanut. Kyllä lomalla on mukavaa, mutta on se kiva tulla taas töihin. Lapsista huomasi heti miten lepo oli tehnyt hyvää ja virtaa riiti. Ensimmäisellä viikolla pelailimme bingoa ja leikimme sisällä sekä värittelimme värityskuvia oikein urakalla. Myös kädentaidot innostivat yhden jos toisenkin ompelemaan itselleen sekä leluille mitä erikoisempia juttuja.

Myös talvinen urheilulaji sähly on säilyttänyt suosionsa tälläkin vuodella. Monenmoisia kevätjuhlaliikkeitä on tullut tehtyä liukkaalla "kentällä" ja perjantaina farkkujen elastisuus ei enää riittänyt spagaatti-yrityksiin, suuntana siis vaatekauppa...
Pääsimme perjantaina myös pulkkailun makuun, kun ilma muuttui oikein talviseksi ja lunta tulla tuprutti oikein mukavasti. Hyvin se pulkka kulkee, peukut pystyyn, että saadaan lunta vielä lisää!


Rakennuspalikoista saa tehtyä vaikka kuinka hienoja linnoituksia. Ensimmäinen asia mikä ippekaverille tuli rakennelmasta mieleen, oli Angry birds... yllättävää :)
Mukavaa viikkoa kaikille!

Henna