Silmät ja korvat auki

Olin viime viikolla seikkailukasvatuspäivillä ja yksi luennoitsijoista heitti toimijuudesta hyvän esimerkin. Päiväkodissa ohjaajalla ja lapsella on hyvinkin eriävät ajatukset kurahanskojen käytöstä. Ohjaaja  ei halua lasten hanskojen kastuvan saatika hoidettavan sairastuvan. Kun taas lapsi ei halua käyttää hanskoja, koska niillä on vaikea tarttua lapioon. Lapsi päättää ryhtyä toimijaksi ja vastustaa hanskojen käyttöä. Lähestymistapa oli mielestäni mitä mainioin ja esimerkki muistutti taas siitä miten asioilla on aina kaksi puolta. Vaikka olemmekin isoja aikuisia ja tiedämme mikä on lapselle parasta, niin eihän unohdeta kuulla lasta?