Vähiin käy ennen kuin loppuu

Päivät vilisee silmissä ja toukokuulle tyypilliseen tapaan työtehtävät kasautuvat mukavasti kun pitäisi saada kausi pakettiin, valmistautua kesän toimintaan ja osittain varautua myös tulevaan syksyyn. Ensi vuodeksi on odotettavissa taas iso lapsiryhmä, vaikka vanhasta oppineena vasta syksyllä varmistuu tarkka lukumäärä. Lähipäiviin on mahtunut myös ohjaajakuvioiden selvittelyä ensi syksyksi. Vastaavana ohjaajana on kiva tietää, että porukassa on ainakin muutamia tuttuja kasvoja.
Lapsilla ja ohjaajilla tuntuu olevan toinen jalka jo kesälaitumilla (tai ainakin korvat). Kuunteluvaikeuksia on ollut havaittavissa ja ohjaajien pinnaa on koeteltu välillä oikein kovastikin. Toisaalta on hyvä myös tarkastella asiaa lasten näkökulmasta: kiireisten ja kuormitettujen ohjaajien kanssa jaksaminen voi myös olla yllättävän rankkaa.

Viime viikon perjantain retki NMKY:n leirisaareen Harvaan sujui ainakin ulkoisesti mukavasti vaikka Heinänokan partiovenesatamassa meitä odottikin kova tuuli ja alkava sateen ropina. Kaikki pääsivät kuitenkin lähes kuivana saareen. Kohokohtia retkessä taisi olla makkaran ja vaahtokarkkien grillaus suuressa intiaanikodassa. Poikien aika kului miekkaillen boffermiekoilla ja allekirjoittanutkin sai osumia (ehkä ihan omasta tahdostaan). Namikan poikaleirien vakiokalustoon kuuluvat bofferit voisivat olla ippeenkin turvallisempi vaihtoehto keppimiekoille ensi syksyä silmällä pitäen.

Tänään teimme eväsretken läheiselle kalliolle ja tällä kertaa meitä suosi aurinkoinen sää. Ympäristön vaihdos tarjosi uusia virikkeitä kivoihin leikkeihin... ja vähän ikävempiinkin; luonnon kunnioittaminen tuntuu olevan osalle vielä vierasta. Yksi tuhottu muurahaispesä ja pari riivittyä puuta jäi jälkeemme.

Huomenna vietämme iltsun loppujuhlia. Tiedossa on lettuja ja sigstaaria. Toivon viimeisestä viikosta aurinkoista, niin kelien kuin fiilistenkin puolesta!

-Vilma

Kaverisuhteet

Taas on yksi viikko takana ja olemme lähempänä kesälomaa. Tämän viikon ohjelmassa on ollut bingo, hyvinkin voittoisissa tunnelmissa, leikkihetki Emmin ja Vilman sekä kalkkarokäärmeen kanssa ja askartelua ikkunaväreillä. Näiden tavallisten touhuilujen lisäksi olen saanut jutella yhden jos toisen lapsen ja vanhemman kanssa, kun on tullut itku pitkästä ilosta tai unohdettu kuunnella ohjaajia.
Yhdeksi keskeisimmäksi pohdinnan aiheeksi on ainakin itselleni noussut lasten kaverisuhteet. Välillä tuntuu lasten keskuudessa olevan vaikeaa löytää sitä omaa paikkaa kaveriporukassa. Haetaan toisten hyväksyntään ja huomiota rikkomalla sääntöjä, tekemällä pientä kiusaa. Näillä keinoilla lopputulos on kuitenkin hyvin harmillinen ja mahtavatko kaverit nauraa tapahtuneelle jutulle vai lapselle? Ihmissuhteet on haastava laji niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla, välillä ei tiedä miten päin pitäisi olla, mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Tärkeintä olisi tietysti luottaa itseensä, olla rohkeasti juuri sellainen kuin on ja olla välittämättä siitä mitä muut sanovat. Kuullostaa kovin helpolta, mutta jo omasta kokemuksesta voi sanoa ei ole aina helppoa. Mitenkäs sitten lasten kohdalla, varmasti vielä vaikeampaa, kun kyseessä on kaverit ja oman persoonan rakentaminen, sekä iso joukko muita asioita jotka vaikuttavat pienen koululaisen elämään.
Meillä aikuisilla onkin suuri ja tärkeä rooli, olla tukena ja esimerkkinä näille pienille lapsukaisille elämän ja erityisesti kaverisuhden myllerryksessä.
Onneksi kaikista asioista selviää puhumalla ja päästään arjessa taas eteen päin. Kokemuksista otetaan opiksi ja joskus on opeteltava asioita kantapään kautta.

Tänään ippessä on lelupäivä ja aurinko paistaa, joten uskon, että edessä on hyvä päivä ja mukava viikonloppu. Näihin suuriin mietteisiin, aurinkoa kaikille!
Henna

Murotaikina keksit

200g voita tai margariinia
1dl sokeria
runsas 1dl soijamaitoa
5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi.
Lisää soijamaito ja vatkaa sekaisin.
Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos ja valmis.
Paista keksi 200c:ssa muutaman minuutin ajan.

kaksi mennyttä viikkoa

Kuinka tässä aina tuppaa käymään näin, että minun kirjoitusvuorolla blogin kirjoittaminen aina venyy ja venyy... pahoitteluni.

Äitienpäiväviikolla touhuilimme, tottakai äitienpäiväaskartelujen sekä leivonnan merkeissä. Teimme välipalalle jälkiruuaksi murokeksejä. Reseptistä korvattiin kanamuna soijamaidolla ja näin herkkusuuna täytyy todeta, että kekseistä tuli kyllä parempia kuin alkuperäisellä reseptillä. Voin lisätä ohjeen tänne myöhemmin. Perjantaina olimme liikunnan ihmemaassa osan porukan kanssa ja mukavaa oli.

Viime viikolla pidimme pihan siivoustalkoot ja grillasimme makkaraa sekä maissia. Talkoot sujuivat mainiosti aurinkoingon paisteessa. Keräsimme roskia metsästä ja kaikki kepit yhteen kasaan. Keppikasa innosti lapsia rakentamaan tukikohtia ja majoja, joten loppujen lopuksi kepit tuli levitettyä takaisin metsään....
Tiistaina iltapäiväkerhotoimintaamme oli tutustumassa Ahmed. Hän opiskelee sosiaali- ja terveysalalle valmistavassa koulutuksessa. Lapset pelasivat Ahmedin kanssa jalkapalloa ja yritimme kovasti opettaa kuinka pelata Skip-Boa ja Afrikantähteä.

Kaikenkaikkiaan viikot ovat kuluneet hirmuisella vauhdilla eikä päivän aikana ehdi kyllä miettimään, että mitähän sitä tekisi ja kylläpäs kello kulkee hitaasti. Lapset ja ohjajaat ovat nauttineet ihanasta ilmasta ulkoilun merkeissä ja kaikilla tuntuu olevan jo mieli kesäloman suunnalla. Toisaalta se on hyvä, sillä hymy on herkemmässä, mutta toisena puolena siinä on sääntöjen unohtuminen. Yhden, jos toisen kanssa on pitänyt keskustella kuinka kaveria kohdellaan, miten toiselle puhutaan ja miksi keinussa ei saa roikkua.

Yritetään siis pitää hymy huulessa ja mieli positiivisena vaikka vähän sataakin ja kertaillaan sääntöjä yhdessä, eihän sitä aina voi muistaa kaikkea... Aurinkoista viikkoa!
Henna