perjantai 29. marraskuuta 2013

Missä sitä ollaan oikein oltu?

Olin viime viikolla pois ippestä torstain ja perjantain ja maanantaina ensimmäisten lasten tullessa sain juurikin otsikkona olevan kysymyksen ekaluokkalaiselta pojalta. Yleensä se olen minä joka kyselee sitä purkkaa jauhavilta sankareilta, kun ippessä olisi pitänyt olla jo kolme varttia sitten... Kysymys lämmitti kovasti mieltä, sillä olen ollut hyvin vahvasti sitä mieltä, että ohjaajapojot ovat laskeneet kuluneiden viikkojen myötä nollille. Olen ollut kuin natsi-Henna, joka kieltää kaiken. Yhtenä päivänä sainkin välittömän palautteen ja kiellän kuulema kaiken kivan kuten kalliolta alamäkijuoksen, laudan pätkällä tai ilman laskemisen samaiselta kalliolta jne... Minä ymmärrän kyllä tuo kaikki on ihan sairaan siistiä, mutta jos vastuulla on viitisenkymmentä lasta niin kyseiset aktiviteetit eivät millään muotoa nyt vain sovi ippen arkeen ja piste.

Pienelle porukalle säbän ja futiksen pelaaminen tuntuu olevan henki ja elämä. Kilpailuhenki kasvaa ja keinot ovat kovat, välillä ollaan nyrkit pystyssä ja itku silmässä. Viimeisin tempaus oli sählymailojen piilottaminen... Olen haalinut vanhoja käytettyjä mailoja pitkin kirpputoreja ja tottakai niin kunto on hyvin vaihteleva. On muodostunut lemppari mailoja joita ilman pelistä ei tule mitään. No, nyt mailoistamme on piilotettu metsään puolet eikä kukaan muista missä ne ovat ja viimeinen piste tähän oli roskikseen piilotettu maila. Eipä tainnut käydä mielessä, että mitä jos se olisikin ollut juuri tämä perjantai kun roskisauto tulee. Loput mailat ovat nyt jemmassa ja ensi viikolla pelataan sitten futista tai tehdään ihan jotain muuta.

Urheiluun liittyen torstaina oli ihan mahti juttu ennen ruokailua. Kaksi meidän tokaluokkalaista poikaa lauloivat TPS:n kannatuslaulun ja lähes koko porukka yhtyi kertosäkeeseen. Myös remonttimiesten päät kääntyivät ja hymy nousi korviin. Kyllä ne vauhtisankarimmekin osaavat esiintyä ja vieläpä hienosti :) Hyvä meidän joukkue!


Näillä meidän urheiluhenkisillä sankareillä tuntuu olevan selkeä kuva mikä joukkue on paras. Sainkin kerran ihan puskista kysymyksen -Kumpaa joukkuetta sinä Henna kannatat, Tutoa vai Tepsiä? Tepsi fanin silmät suurenivat ja Hennan pisteet laskivat kun vastaus oli Tuto. Tätä keskustelua olemme jatkaneet aina roskiskentän laidalla, että kumpi se mahtaa olla parempi. Ihan niin kuin tällainen tiukka ippetäti jääkiekosta jotain tietäisi....

Ansaittua viikonloppua kaikille!

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

59, 6-7, 5, 2

Luomisen tuskaa, sitä tämä ensimmäinen tämän ippevuoden blogin aloittaminen on. Ajatuksia ja ideoita on pyörinyt mielessä vaikka ja kuinka paljon, mutta tekstin tuottaminen julkaistavaan muotoon vienyt lähes neljä kuukautta…
Iltapäiväkerhomme arki rullaa perinteiseen tyylin vauhdikkaasti eteenpäin. Lapsia on kirjoilla 59 ja parhaimmillaan on 52 jalkaparia astellut ippen ovista sisään. Ohjaamossa mahtavina työkavereina ovat marraskuun ajan kuusi (6) ja joulukuusta alkaen seitsemän (7) pitkäpinnasta ja lapsirakasta aikuista.
Viitenä (5) päivänä viikossa tavoitteemme on tarjota turvallinen ja mukava paikka lapsille rankan koulupäivän jälkeen. Palautteen perusteella olemme tainneet onnistua. Ehkä viihtymisestä kertoo myös kiukkuiset toteamukset –Miksi sä tulit näin aikaisin?! tai itku vanhemman tullessa hakemaan, kun ei ehtinyt ulkona leikkimään… Nostan hattu teille vanhemmat ja samalla pyydän anteeksi näistä kiittämättömistä hetkistä, mutta eikös se ole tärkeintä, että asiakkaat viihtyvät J


Lelupäivien suosio on vuosi vuodelta aina yhtä taattu. Montako Gogoa näet kuvassa?









Puoli vuotta on harjoiteltu omien tavaroiden oikeille paikoille laittamista ja edistys on havaittavissa....




Tänä syksynä NMKY:llä on kaksi (2) iltapäiväkerhoa. Toinen kerhomme aloitti Vähä-Heikkilän koululla ja sielläkin on kirjoilla melkein 60 lasta. Tuttavallisemmin ”Vähiksen” ippessä toimii myös aamukerho. Molemmissa kerhoissamme on tekemisen meininki ja perinteiset touhuilut ovat myös tänä syksynä pitäneet pintansa. NMKY:n iltapäivätoiminnan kerhoissa ollaan askarreltu, leikitty ulkona, noudatettu sääntöjä ja oltu myös noudattamatta, kuunneltu vaihtelevasti ohjeita, löydetty uusia ystäviä ja opittu paljon uutta sekä saatu hyvin erilaisia kokemuksia elämästä.






Joskus voi saada yllättäviä
terveisiä vanhoilta kerholaisilta :)
Lapsilla on sana hallussa!


Kertovatko kuvat enemmän kuin tuhat sanaa? 

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Järkeä kiloissa

Olin viime viikolla parin päivän koulutuksessa ja toisen päivän luennoitsija puhui stressin hallinnasta. Jokaisella on asiaan tietysti oma tyylinsä, mutta luennoitsijan mukaan tärkeimpiä ovat ravinto, liikunta, lepo ja asioiden tarkastelutapa. "Voit toivoa auringonpaistetta, mutta monta kertaa tulet pettymään, koska sateisia päiviä kyllä riittää. Mitä, jos toivotkin sadetta, et pety ehkä niin helposti."

Liikunnan merkitys terveydelle ja jaksamiselle on kiistaton. Liikunta vaikuttaa unenlaatuun, vähentää stressiä ja hyvä peruskunto auttaa jaksamaan arjessa. Liikkumisen lisäksi täytyy muistaa myös syödä hyvin (jotta jaksaa). Luennoitsija nosti esiin myös tässä kohtaa mielenkiintoisen pointin. Yli 40 prosenttia perheistä ei ruokaile yhdessä ja tällä on kuulema suora vaikutus nuorien ylipainoon. Perheiden tulisi muistaa yhteisöllisyys ja ruokaillessa lapset oppivat hyviä pyötätapoja, kuulmisien vaihtamista ja toisen kuuntelemista. Ei lainkaan huonoja juttuja!

Lepo oli kolmas kulmakivi stressin hallinnassa. Luennoitsijan mukaan, jokainen univajeinen koululainen on alisuorittaja. Kyllähän sen itsekin tietää, että jos on väsynyt ei pysty antamaan samaa työpanosta kuin hyvin levänneenä. Arkemme ei saisi olla liian touhukasta ja suihkimista paikasta toiseen. On ihan hyvä välillä vain olla kotona, tehdä kotiaskareita yhdessä perheen kanssa ja vaikka vähän tylsistyä. Kun on tylsää niin ei ole kivaa, mutta usein tapahtuu asioita, jotka eivät ole aina niin kivoja. "Jos saa kaiken minkä haluaa, ei stressinsietokyky kasva."

Mitä siis tulisi tehdä, no syödä hyvin ja terveellisesti. Ruuanlaitto yhdessä on mukavaa ja lisää yhteisöllisyyttä. Liikkua ja ulkoilla, kukaan ei ole tietääkseni saanut koskaan raitisilmamyrkytystä. Onko parempaa, kuin onnellinen lapsi leveällä hymyllä, kun on käyty yhdessä uimassa tai leikitty piilosta pihalla? Rauhoitetaan illat hyvissä ajoin, ei pelaamista tai jännittävän tv-sarjan katsomista liian myöhään ja mennään ajoissa nukkumaan. Opetellaan astumaan toisen saappaisiin eikä russuteta turhasta. Lapset jäljittelevät aikuisia, joten olemme taas kerran ratkaisevassa roolissa.



Muutama viikko sitten kuulin elämän viisauksia ekaluokkalaisen pojan suusta. Pojat ovat kuulema ainakin viisi kiloa järjevämpiä kuin tytöt. Poikien järki kasvaa ja tyttöjen vähenee joka kerta, kun tytöt avaavat suunsa ja sanovat jotain. Totesin väitteeseen, että vai niin. Ja vastaus oli "-Järkeni kasvoi taas."

Biljardipelin tiimellyksestä voi mieleen tulla mitä ihmeellisempiä kysymyksiä, jotka saavat ohjaajan ihmetyksen valtaan. Kakkaako Jeesus? Ja, jos on näin onkohan se valkoista?

Näihin tunnelmiin aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäisenaikaa kaikille!
Henna

maanantai 28. tammikuuta 2013

Silmät ja korvat auki

Olin viime viikolla seikkailukasvatuspäivillä ja yksi luennoitsijoista heitti toimijuudesta hyvän esimerkin. Päiväkodissa ohjaajalla ja lapsella on hyvinkin eriävät ajatukset kurahanskojen käytöstä. Ohjaaja  ei halua lasten hanskojen kastuvan saatika hoidettavan sairastuvan. Kun taas lapsi ei halua käyttää hanskoja, koska niillä on vaikea tarttua lapioon. Lapsi päättää ryhtyä toimijaksi ja vastustaa hanskojen käyttöä. Lähestymistapa oli mielestäni mitä mainioin ja esimerkki muistutti taas siitä miten asioilla on aina kaksi puolta. Vaikka olemmekin isoja aikuisia ja tiedämme mikä on lapselle parasta, niin eihän unohdeta kuulla lasta?