Arjen pientä pohdintaa

Niin on tainnut kuukausi vierähtää edellisestä kirjoituksesta, pahoitteluni... Töitä on tullut paiskittua hirmuisesti ja siinä sivussa lomailtu sekä sairasteltu, joten eilinen oli paluu arkeen parin viikon tauon jälkeen. Ja kerrassaan mukava maanantai se olikin, lapsia oli ippessä yllättävän vähän ja erimielisyyksiltä vältyttiin. Lisää tällaista kiitos :)

Kuluneen kuukauden aikana ippen arjessa pinnalla ovat olleet, toisen kiusaaminen ja ärsyttäminen, kiroilu ja pulkkailu. Pikkuhuoneen seinälle tuli pitkän pohdinnan jälkeen kiroilulista. Listalle pääsee mikäli suusta lipsahtelee sammakoita ja päivän tai viikon päätteeksi ollaan yhteydessä kotiin. Näin ippeohjaajana sitä pohtii, että minkä takia täytyy lipsautella sitä sun tätä. Tämän päivän media ja musiikki viljelevät ja antavat sallivan kuvan huonoon kielenkäyttöön. Toki täytyy muistaa aikuisena katsoa myös peiliin. Vaikka töissä omat sammakot pysyvät suussa, entäs kotona? Jos sanon lapsille, että kiroilu ei kuullosta kivalta lasten saatika aikuisten suusta niin muistaako aikuinen tämän vai päteekö tähän toteamus -tee niinkuin minä sanon äläkä niin kuin minä teen?

Toinen pinnalla ollut ja erittäin ikävä asia on kiusaaminen. Vaikka kuinka pyrimme olemaan superohjaajia ja virittämään tuntosarvet ja kuulon herkimmilleen, ehtii joku luikauttamaan inhottavan sanan tai merkin ippekaverille. Kaikkiin kiusaamisiin puututaan ja asiat puhutaan halki, mutta silti näyttää siltä, että myös lasten keskuudessa on toimivia ja vähemmän toimivia henkilökemioita. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta toimeen täytyy tulla. Helpommin sanottu kuin tehty, ainakin pienelle ippekerholaiselle. Tässä me aikuiset olemme taas kerran tärkeässä roolissa. Oma esimerkki, kuinka suhtaudun toisiin ihmisiin välittyy suoraan lapsiin ja lapset ovat hyvin herkkiä huomaamaan myös ne pienet eleet ja äänenpainot puhuttaessa toisista. Mutta kuka pystyy olemaan aina neutraali ympäröivälle maailmalle? Ihmisiä kun olemme niin tuskin aivan täysin kukaan...

Siispä yritetään parhaamme kasvattajina ja ollaan avoimia sekä suvaitsevaisia toisiamme kohtaan. Nautitaan lumesta ja pulkkailusta sekä ihan oven takaa lähestyvästä valoisasta keväästä! Näihin mietteliäisiin tunnelmiin,
Henna

pallo

Oma läsnäoloni ippessä on ollut epäsäännöllisen satunnaista nyt alkuvuodesta. Tuntuu kuitenkin, että arki rullaa kivasti eteenpäin päivien ollessa fiilikseltään hyvinkin erilaisia. Maanantaina aloitimme lasten kanssa huovutusaskartelun. Halukkaat saivat huovuttaa mieleisen värisen pallon tai vaikka kaksi. Valmiista tuotoksista on sitten kyhätty kasaan esimerkiksi avaimenperiä. Yllättävän moni lapsi innostui huovutushommiin maanantaina ja tänään keskiviikkona innokkaat saivat jatkaa.

Maanantaina oli mukava tunnelma ja huovutushommien sivutuotteena kehkeytyi ihan kivoja keskusteluja lasten kanssa. Jokainen päivä on kuitenkin erilainen eikä paikalla olevien lasten vähyys välttämättä tarkoita, että päivästä tulisi normaalia rauhallisempi. Tänään lapsilla onkin riittänyt virtaa. Onneksi pulkkamäki ja muut touhut ulkona mahdollistavat energian purkamisen rakentavasti. Pieniä nahisteluja ei kuitenkaan onnistuttu kokonaan välttämään ja ainakin omasta puolesta voin sanoa, että pinnaani on tänään venytetty oikein kunnolla. Välillä kuunteleminen ja sääntöjen noudattaminen on vaan vaikeaa ja huomiotakin saa kivasti osakseen kun rikkoo sääntöjä tarkoituksella.

Positiivisen huomion antaminen ja vastaanottaminen onkin jo ihan eri juttu. Palautteen kautta lapsen minäkuva ja itsetunto kehittyvät. Merkityksellistä onkin, minkälaista tämä palaute on. Aikuisten tehtävänä onkin muistaa positiivisen huomion ja palautteen antamisen tärkeys.

Positiivisia pakkaspäiviä kaikille

-Vilma