Ristiriitoja, ystävyyttä ja keskisormen heiluttelua

Taas on yhteen ippeviikkoon mahtunut vaikka ja mitä... Kuumimmat aiheet lienevät Playstation 2, leivonta ja majaleikit. Tiistaina oli perinteinen pelipäivä ja koska ikivanha x-boximme sanoi sopimuksen irti piti maanantaina kiiruhtaa pelikauppaan hakemaan uutta laitetta. Olo oli kuin puolukalla olohuoneen nurkassa, en taida kuulua tänne. Selvisin kuitenkin voittajana hyvän asiakaspalvelun ja monien kysymysten avulla :) Tiistaiaamuna koepelasin uuden työntekijämme Juhan kanssa koripallopelin ja siitä en selvinnyt voittajana...

Viime viikolla sain myös todistaa mieltä lämmittävää empatiaa. Pojat rakensivat hirmuisen isoa majaa muutaman kuusen juureen ja keppejä kerättiin ympäri metsää. Yksi poika hukkasi kesken leikkinsä tärkeän asekepin ja oli maansa myynyt. Yritin parhaani mukaan auttaa etsinnöissä, mutta tarkkasilmäisimmiksi osoittautuivat kaksi ippekaveria, jotka löysivät kadonneen aseen. Oli ihana todistaa, että ilkkumisen sijaan osataan myös olla vilpittömästi avuliaita!

Keskiviikkona lapset pääsivät tekemään kaurakeksejä Mervin avustuksella. Yksi tyttö oli ottanut jopa oman essun mukaan, ihanaa omistautumista asialle! Viime viikko oli kokonaisuudessa hyvä viikko, ei kahta samanlaista päivää ja arjen iloja ja kiukun puuskia.

Seuraava kuva liittynee viimeiseen kohtaan blogin otsikossa. Olen huomannut, että välillä lapsukaisilla on vaikeuksia pitää keskisormet alhaalla tai kasvot peruslukemilla. Puhumattakaan, jos joku irvistää niin kuinka voin olla irvistämättä takaisin. Puheenaiheet ja leikit erityisesti pojilla liittyvät usein sotimiseen ja aseisiin, tämä hiejastunee piirroksiin? Olen myös kuullut rehvastelua kuinka kotona pelataan k-18 pelejä. Suosittelenkin tutustumaan elokuvien ja pelien ikärajamäärityksiin valtion elokuvatarkastamon sivuilla osoitteessa www.vet.fi

Näihin kevyisiin ajatelmiin, mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Henna

Ängri böördsi sai Possukuninkaalta kruunun ja Munamiehen pomppufiilis

Niin ovat lomat ja vapaat vietetty ja on aika palata arkeen. Viime viikon teksti jäi tekemättä, joten täytynee kirjoittaa tällä viikolla kahteen kertaan... Ennen lomia ippen arjessa pojat ompelivat huopakankaasta Angry birdsejä ja kuuntelimme lasten tuomia levyjä eli pidimme oman levyn levyraadin. Esiintyjiä oli Munamiehestä Soul captain bändiin. "Yllättäen" Munamies keräsi parhaat pisteet ja selvisi voittajaksi. Täytyy nyt myöntää, että kyseinen artisti ei oikein iske ippeohjaajaan, mutta lapset tuntuvat kyllä tykkäävän.

Perjantaina hioimme ja sahailimme vuolukiven palasista kaikenlaisia aseita, kouruja ja aarteita. Kaikki hionnalle omistautuneet, itseni mukaanlukien, olivat valkoisen pölyn peitossa... joten pahoitteluni ylimääräisestä pyykistä! Jos yhtään helpottaa lapsilla oli mukavaa ja saimme aikaiseksi paljon hienoja juttuja. Lapsukaiset olivat koko viime viikon lomallelähtö tunnelmissa ja toivottavasti kaikilla on ollut onnistunut tauko arjen aherruksessa. Saa nähdä kuinka paljon tänään löytyy virtaa näinkin monen vapaapäivän jälkeen...

Tästä linkistä pääsee kuuntelemaan Munamiehen Pomppufiilis kappaleen mikäli joku on jäänyt aiheesta pimentoon... http://www.youtube.com/watch?v=ZHReqKRvonE

Henna

Istu tuohon alas niin jutellaan

Blogin otsikko kertoo paljon tämän viikon tunnelmista. On tullut juteltua niin vanhempien kuin lasten kanssa, hyvistä ja huonoista asioista. Yksi tämä työn parhaimpia puolia on se, että istahtaa lapsen kanssa aloilleen ja kuuntelee viikonlopun touhuista tai juttelee yhdessä kaikesta mahdollisesta mitä mieleen juolahtaa. Hyviksi juttupaikoiksi ovat kehkeytyneet pihan keinut sekä ulko-ovella olevat portaat. Ekaluokkainen poika totesikin maanantaina minulle keinua osoittaen, että "istu tuohon alas niin jutellaan".

Toinen erityisen hyvä hetki oli keskiviikkona, kun pohdimme erään vanhemman kanssa lasten arkea. Kuinka monessa kodissa istutaan enää itsetehdyn päivällisen ääreen yhdessä koko perheen kanssa? Kuinka monen perheen arki on tukkaputkella viilettämistä arkisin ja jopa myös viikonloppuna? Entäs pienen koululaisen arki koulussa ja kavereiden kanssa? Millaisessa sosiaalisten ja ulkoisten paineiden viidakossa he tallustelevat, yrittäen löytää vahvuutta olla hyvä juuri sellaisena kun on?

Näillä mietteillä toivonkin jokaiselle vanhemmalle voimia arjen pyöritykseen sekä yhteistä aikaa perheen kesken. Omalta kohdalta olen aiemminkin tainnut asiaa pohtia tätä asiaa, joten täytynee ippeohjaajana muistaa ja ehtiä istua alas ja jutella, kuulla ja kuunnella lapsia sekä vanhempia. Meillä aikuisilla kun on yhteinen tavoite, taata turvallinen ja hyvä päivä lapselle.

Vauhtia meidän ippen arjesta ei normaalisti puutu ja sekin onkin tainnut tulla jo selväksi näissä blogeissa... Mutta muistan harvinaisen päivän menneeltä viikolta, kun jokainen oli löytänyt mukavaa tekemistä ja leikit sujuivat ilman ristiriitoja. Tuli hassu olo, että mitäs nyt pitäisi tehdä. Täytynee muistuttaa itseään ja työkavereita nauttimaan näistä hetkistä ja unohtamaan pölyjen pyyhkiminen hyllyiltä ja istumaan hetkeksi alas... Vaikka jutustelemaan lapsukaisten kanssa tai lukemaan yhdessä Aku Ankkaa.

Mietteliäisiin tunnelmiin
Henna

Rikospähkinä, piikkipallot ja supliikit sutkautukset

Viime viikko jäi omalta kohdalta ippessä, harvinaista kyllä, vain kaksi päiväiseksi. Kävin alkuviikosta haistelemassa Gdanskin tuulia ja lataamassa akkuja. Matka oli onnistunut kuten latauskin! Torstaina ippeen tullessani toin piikkisiä hierontapalloja ja niiden suosio oli valtava puhumattakaan rentouttavasta vaikutuksesta. Jopa meidän vauhdikkaimmat ja energisimmät lapsukaiset rauhoittuivat pöydän ääreen hierottaviksi. Olen aikanaan saanut pallot siskolta, joten en tiedä mistä moisia ostaa. Saa vinkata mikäli on törmännyt jossain samanlaisiin!

Perjantaista painui mieleen muutamia sutkautuksia. Keskustelimme yhden pojan kanssa Riskospähkinä sarjakuvasta, siitä jota julkaistaan esimerkiksi Seiska- ja muistaakseni Seura- lehdessä. Seuraamme liittyi toinen poika, jolle kyseinen asia ei ollut tuttu. Hän kysyi tarkoitammeko niitä syötäviä keksejä joiden sisästä tulee joku paperilapunen, jossa lukee lause...
Mikäli jonkun kotona, töissä tai kampaajalla pyörii ylimääräisiä roskikseen meneviä Seiskoja/Seuroja, niin saa lahjoittaa ippeen. En kaipaa ippetätien kahvipöytään luettavaa vaan ajattelin tehdä lapsille Rikospähkinä vihkosen, johon voisi koota sarjakuvapulmia ratkaistavaksi.

Perjantaina kuulin myös kommentteja ulkonäöstä ja paras taisi olla kuvaus: "sä näytät ihan yhdeltä meidän koulun opettajalta, paitsi sillä ei ole tuollaista tukkaa, eikä tuollaista nenää eikä hametta..." Jäin miettimään oliko meissä yhtäläistä näköä vai ei?


Piikkipalloja suurempaan suosioon ovat nousseet Angry birdsit. Perjantaina monella lapsella oli mukanaan joko peli tai pehmoversio. Olemme myös metsästäneet värityskuvia aiheesta ja Ville löysikin hyvän sivun, linkki alla http://www.squidoo.com/angry-birds-coloring-page

Tämä viikko pyörähti hyvinkin vauhdikkaasti käyntiin. Yleensä mananataipäivät ovat olleet rauhallisia, sillä lapset tulevat yhdentoista ja kolmen välillä mukavan kokoisissa ryhmissä. Ehdin hehkuttaakin meillä TET-harjoittelussa olevalle pikkusiskolleni, että maanantait ovat leppoisia ja tiistait taas hyvin vauhdikkaita, mutta toisin kävi... Ehkä poikkeus vahvistaa säännön?

Metsästin eilen myös kadonnutta koulureppua. Kaksi tyttöä oli unohtunut leikkimään purolle ja ippeen tullessa ei ollut toisen reppua mukana. Asiaa selvitellessä tultiin tulokseen, että he lähtevät katsomaan löytyykö sitä leikkipaikalta, jos ei, niin on käveltävä takaisin kouluun. Kummastakaan sitä ei löytynyt. Lähdin tarkistamaan vielä kerran puron ympäristöineen ja käppäilin myös koululle ja sieltähän se löytyi. Joten loppu hyvin kaikki hyvin ja aina ei vain voi muistaa tai huomata kaikkea.

Ippeohjaajan päivien sisällöt vaihtevat paljon ja työtä kuvaa todella hyvin lausahdus "ei kahta samanlaista päivää". Saa nähdä mitä tästä tiistaista tulee, toivottavasti päivä on mukava ja poikkeus vahvistaa säännön!

Henna