Blogin otsikko kertoo paljon tämän viikon tunnelmista. On tullut juteltua niin vanhempien kuin lasten kanssa, hyvistä ja huonoista asioista. Yksi tämä työn parhaimpia puolia on se, että istahtaa lapsen kanssa aloilleen ja kuuntelee viikonlopun touhuista tai juttelee yhdessä kaikesta mahdollisesta mitä mieleen juolahtaa. Hyviksi juttupaikoiksi ovat kehkeytyneet pihan keinut sekä ulko-ovella olevat portaat. Ekaluokkainen poika totesikin maanantaina minulle keinua osoittaen, että "istu tuohon alas niin jutellaan".
Toinen erityisen hyvä hetki oli keskiviikkona, kun pohdimme erään vanhemman kanssa lasten arkea. Kuinka monessa kodissa istutaan enää itsetehdyn päivällisen ääreen yhdessä koko perheen kanssa? Kuinka monen perheen arki on tukkaputkella viilettämistä arkisin ja jopa myös viikonloppuna? Entäs pienen koululaisen arki koulussa ja kavereiden kanssa? Millaisessa sosiaalisten ja ulkoisten paineiden viidakossa he tallustelevat, yrittäen löytää vahvuutta olla hyvä juuri sellaisena kun on?
Näillä mietteillä toivonkin jokaiselle vanhemmalle voimia arjen pyöritykseen sekä yhteistä aikaa perheen kesken. Omalta kohdalta olen aiemminkin tainnut asiaa pohtia tätä asiaa, joten täytynee ippeohjaajana muistaa ja ehtiä istua alas ja jutella, kuulla ja kuunnella lapsia sekä vanhempia. Meillä aikuisilla kun on yhteinen tavoite, taata turvallinen ja hyvä päivä lapselle.
Vauhtia meidän ippen arjesta ei normaalisti puutu ja sekin onkin tainnut tulla jo selväksi näissä blogeissa... Mutta muistan harvinaisen päivän menneeltä viikolta, kun jokainen oli löytänyt mukavaa tekemistä ja leikit sujuivat ilman ristiriitoja. Tuli hassu olo, että mitäs nyt pitäisi tehdä. Täytynee muistuttaa itseään ja työkavereita nauttimaan näistä hetkistä ja unohtamaan pölyjen pyyhkiminen hyllyiltä ja istumaan hetkeksi alas... Vaikka jutustelemaan lapsukaisten kanssa tai lukemaan yhdessä Aku Ankkaa.
Mietteliäisiin tunnelmiin
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti