Taas on yksi viikko takana ja olemme lähempänä kesälomaa. Tämän viikon ohjelmassa on ollut bingo, hyvinkin voittoisissa tunnelmissa, leikkihetki Emmin ja Vilman sekä kalkkarokäärmeen kanssa ja askartelua ikkunaväreillä. Näiden tavallisten touhuilujen lisäksi olen saanut jutella yhden jos toisen lapsen ja vanhemman kanssa, kun on tullut itku pitkästä ilosta tai unohdettu kuunnella ohjaajia.
Yhdeksi keskeisimmäksi pohdinnan aiheeksi on ainakin itselleni noussut lasten kaverisuhteet. Välillä tuntuu lasten keskuudessa olevan vaikeaa löytää sitä omaa paikkaa kaveriporukassa. Haetaan toisten hyväksyntään ja huomiota rikkomalla sääntöjä, tekemällä pientä kiusaa. Näillä keinoilla lopputulos on kuitenkin hyvin harmillinen ja mahtavatko kaverit nauraa tapahtuneelle jutulle vai lapselle? Ihmissuhteet on haastava laji niin aikuisten kuin lastenkin kohdalla, välillä ei tiedä miten päin pitäisi olla, mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Tärkeintä olisi tietysti luottaa itseensä, olla rohkeasti juuri sellainen kuin on ja olla välittämättä siitä mitä muut sanovat. Kuullostaa kovin helpolta, mutta jo omasta kokemuksesta voi sanoa ei ole aina helppoa. Mitenkäs sitten lasten kohdalla, varmasti vielä vaikeampaa, kun kyseessä on kaverit ja oman persoonan rakentaminen, sekä iso joukko muita asioita jotka vaikuttavat pienen koululaisen elämään.
Meillä aikuisilla onkin suuri ja tärkeä rooli, olla tukena ja esimerkkinä näille pienille lapsukaisille elämän ja erityisesti kaverisuhden myllerryksessä.
Onneksi kaikista asioista selviää puhumalla ja päästään arjessa taas eteen päin. Kokemuksista otetaan opiksi ja joskus on opeteltava asioita kantapään kautta.
Tänään ippessä on lelupäivä ja aurinko paistaa, joten uskon, että edessä on hyvä päivä ja mukava viikonloppu. Näihin suuriin mietteisiin, aurinkoa kaikille!
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti